Banqueting House on historiallinen rakennus, joka sijaitsee Lontoossa, Englannissa. Rakennus koostuu varastoalueista ja yhdestä suuresta huoneesta, joka soveltuu yleisötilaisuuksiin. Juhlatalo oli osa rakennuskompleksia, joka muodosti Whitehallin palatsin vuosina 1530–1698. Alun perin esityksiä varten rakennettua salia käytettiin pääasiassa Ison -Britannian kuninkaallisen perheen vastaanotto- ja juhlatilana.
Inigo Jones, yksi aikansa merkittävimmistä englantilaisista arkkitehdeistä, suunnitteli nykyisen juhlatalon James I. Palladilaistyylinen arkkitehtuuri mallinnettiin Andre Palladion, yhden Italian suurimpien arkkitehtien, työstä renessanssin aikana.
Juhlatalo korvasi aikaisemmat rakenteet, jotka on rakennettu samaan paikkaan viihde- ja juhlapaikkana. Alakerrassa on varastotilat ja ylemmässä kerroksessa on yksi suuri huone, jossa on muutamia palvelualueita. Suuri huone on kaksikerroksinen ja rakennuksen ulkopuolelta näyttää olevan kolme tarinaa. Maalattu katto ja erittäin suuret ikkunat lisäävät majesteettista ulkonäköä.
Rakennus on Englannin kuningattaren omaisuutta kansakunnan edustajana. Sitä ylläpitää ja hallinnoi Historic Royal Palaces, joka ylläpitää myös Kensingtonin palatsia ja muita historiallisia palatseja. Rakennus on avoinna yleisölle retkiä, konsertteja ja yhteisötapahtumia sekä luokkia, työpajoja ja luentoja varten, ja se voidaan myös vuokrata juhla- tai viihdepaikaksi.
Aiempi pysyvä juhlatalo oli korvannut väliaikaisen Elizabethan -ajan rakenteen James I: n noustessa valtaistuimelle. Tämä rakennus paloi vuonna 1619 ja rakennettiin uudelleen samaan paikkaan Inigo Jonesin suunnitelman mukaan. Brittiläiset hallitsijat Kaarle I: stä Williamiin ja Maryen käyttivät uutta rakennusta julkisena vastaanotto- ja juhlasalina. Kaarle I teloitettiin juhlatilassa vuonna 1649, ja siellä Kaarle II ja parlamentti tapasivat ensimmäisen kerran, kun monarkia palautettiin vuonna 1660.
Vuonna 1698 muut Whitehallin palatsin rakennukset paloivat, ja juhlasali muutettiin kappeliksi. Kappeli suljettiin vuonna 1890; 1893–1962 rakennusta käytti yksityinen organisaatio museona. Vuonna 1962 se palautettiin kansalliselle hallitukselle, palautettiin entiseen muotoonsa ja avattiin yleisölle.