G7 on valtiovarainministerien ryhmä, joka käsittelee taloutta ja siihen liittyviä kysymyksiä ja edustaa teollisuusmaita ympäri maailmaa. G7: ää ei pidä sekoittaa G8: een, joka on sen sisarjärjestö. Se on riippumaton G8 -ryhmästä, vaikka molemmilla voi usein olla samat tavoitteet, erityisesti talouden osalta.
G7 sisältää edustajia Yhdysvalloista, Japanista, Saksasta, Britanniasta, Ranskasta, Kanadasta ja Italiasta. Näitä pidetään maailman teollistuneimpien valtioiden joukossa, ja kaikilla on myös sija G8 -ryhmässä. Ainoa G8 -jäsen, joka ei kuulu G7 -ryhmään, on Venäjä, mikä on herättänyt paljon keskustelua vuosien varrella.
G7 kehittyi G8: n erotteluna, kun vuonna 1982 todettiin, että talouteen on keskityttävä enemmän, erityisesti tilanteissa, jotka voivat johtaa maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Siksi nämä maat kokoontuivat yhteistyöhön täydellisemmin talouden hyväksi. Kun maailma on yhä enemmän yhteydessä toisiinsa taloudellisen kehityksen kannalta, G7 -maiden vaikutus on laajentunut eksponentiaalisesti.
G7 myönsi oman kasvavan merkityksensä ja kaikkien valtioiden yhteistyön tärkeyden, kun he julkaisivat raportin vuonna 1996. Raportissa todettiin: ”Kaupan ja pääomavirtojen dramaattinen kasvu maailmassa on syventänyt taloudellista ja rahoituksellista yhdentymistä kaikkien maiden kesken. ” Yksinkertaisesti sanottuna on tärkeää varmistaa, että kaikilla mailla on vakaa talous, erityisesti G7 -maiden kanssa.
Yksi suuri kritiikki G7 -jäsenistä koskee sen jäsenluetteloa. Se sulkee pois ainakin kaksi ensisijaista toimijaa globaaleilla markkinoilla, paitsi Kiina ja Venäjä. Kiina, jolla on maailman neljänneksi suurin talous ja jolla on yli 1 biljoonaa dollaria valuuttavarantoja, on yksi niistä maista, jotka voitaisiin lopulta sisällyttää. Venäjä, kuten jo mainittiin, on myös arkin monivuotinen vastike, ja se on lobbannut ahkerasti sisällyttämistä aikaisemmin. Joidenkin kritiikkien välttämiseksi G7 -ryhmällä on “tiedotusohjelma”, joka kutsuu säännöllisesti kyseisiä maita ja muutamia muita osallistumaan keskusteluihin.
Toinen G7 -kritiikki koskee sen voiman määrää – tai sen puutetta. Jotkut sanovat, että valtiovarainministereillä on hyvin vähän valtaa, koska kansalliset keskuspankit asettavat korot ja ehdot, joilla muut maat voivat lainata. Vaikka G7 -maat eivät välttämättä pysty määrittelemään rahapolitiikkaa, ne voivat auttaa muotoilemaan rahoitukseen ja talouteen liittyvää poliittista politiikkaa. Näitä ovat muun muassa veropolitiikan, sääntelyn ja kansainvälisen kauppapolitiikan muokkaaminen.