Vesijalanjälki on mittaus siitä, kuinka paljon joku käyttää tiettynä ajanjaksona. Vesijalanjäljet eivät koske ainoastaan kuluttajan suoraan käyttämää vettä, vaan myös vettä, jota käytetään välillisesti kulutustavaroiden tuottamiseen. Yksittäisten vesijalanjälkien tarkastelun lisäksi on myös mahdollista ottaa huomioon kansojen, yritysten ja väestöryhmien jalanjäljet. Tämä käsite kehitettiin vuonna 2002 osana YK: n yleistä pyrkimystä lisätä tietoisuutta veden kulutuksesta ja käsitellä maailmanlaajuista vesihuoltoa.
Vesi on kriittinen luonnonvara. Kotona ihmiset käyttävät vettä juomiseen, ruoanlaittoon, uimiseen ja pesuun, mutta vesi on mukana myös monien kulutustavaroiden valmistuksessa tuotteista paperiin. Jotta jonkun vesijalanjälki voidaan mitata tarkasti, arvioinnissa on otettava huomioon henkilön ruokailutottumukset, elämäntapa ja niin edelleen, ja vesijalanjäljet perustuvat usein myös muiden yhteisön ihmisten elämäntapoihin. Esimerkiksi amerikkalaisilla on erittäin suuret vesijalanjäljet, koska ne ovat riippuvaisia eläintuotteista ja maissista ruokaan, kun taas Afrikan syrjäisillä alueilla asuvilla ihmisillä on usein hyvin pieniä vesijalanjälkiä ruokavalionsa ja elämäntapansa vuoksi.
Vesijalanjäljet sisältävät suoraan ja välillisesti käytetyn makean veden määrän sekä kuluttajan tarpeisiin haihtuvan veden määrän ja saastuneen veden määrän. Joka askeleella voidaan tehdä parannuksia vesijalanjäljen pienentämiseksi. Esimerkiksi maatalouden pilaantumisen tiukempi valvonta voi vähentää lihan kulutuksesta aiheutuvaa vesijalanjälkeä, kun taas veden talteenotto tehtailla voi vähentää hukkaan jääneen makean veden määrää kulutustavaroiden tuotannossa.
Jotkut 1990 -luvun tutkijat pitivät vettä yhdeksi 21 -luvun nousevista kysymyksistä. Arviolta joka kuudes maailman väestöstä ei saanut turvallista makean veden tarjontaa vuodesta 2008 lähtien, ja veden tarjonta heikkenee jatkuvasti. Erityisesti alueilla, joilla on suuri väestöpaine, kuten Intiassa ja Kiinassa, vesi on erittäin vakava ongelma, ja kehittyneessä maailmassa konflikteja syntyy kansojen välillä, jotka taistelevat vesioikeuksista, saastumisen paremmasta valvonnasta ja muista veteen liittyvistä asioista.
YK: n virkamiehet voivat käyttää vesijalanjälkeä selkeänä ja helposti ymmärrettävänä esimerkkinä osoittaakseen ihmisille, kuinka he ja heidän kansakuntansa voivat parantaa veden käyttöä. Vähentämällä käytetyn ja hukkaan menevän veden määrää ihmiset voivat edistää maailmanlaajuisen vesihuoltovarmuutta. Tietoisuuden lisääminen vesiasioista on myös suunniteltu auttamaan tarjoamaan teknologiaa ja tieteellistä osaamista, joita tarvitaan turvallisen juomaveden saatavuuden lisäämiseksi.