Kuoleman naamio on jonkun kasvojen valu, joka otetaan kuoleman jälkeen. Tyypillisesti maskin luomiseen käytetään joko vahaa tai kipsiä, jota voidaan myöhemmin käyttää mallina veistoksille, muotokuville ja muille muistoesineille. Näiden naamioiden luominen oli aikoinaan hyvin laajalle levinnyttä, ja se oli tärkeä kulttuurinen näkökohta surun rituaaleille monille ihmisille. Käytäntö on vähentynyt radikaalisti valokuvauksen tulon jälkeen.
Kuoleman naamion käsite on vanha. Kreikkalaiset, egyptiläiset ja roomalaiset tekivät ne kaikki, ja joissakin tapauksissa kuvanveistäjät käyttivät myös kuolleita mallina rintakuville, kuville ja muille kuolleiden muistomerkkeille. Yksi kuuluisimmista kuoleman naamioista muinaisesta maailmasta on luultavasti Tutankhamenin muumion naamio; egyptiläiset uskoivat naamion antavan voimaa muumialle.
Keskiajalla oli hyvin tavallista ottaa kuolemansuoja kuoleman jälkeen, ja 20 -luvun alussa hautausmaat ja ihmiset, jotka valmistelivat ruumista hautaamista varten, tarjosivat usein rutiininomaisesti naamaria. Hyvän kuolemamaskin tekeminen vaatii itse asiassa jonkin verran taitoa, koska voi olla vaikeaa ottaa valettu kasvot vääristämättä piirteitä tai vahingoittamatta kehoa.
Kirjastoissa ja museoissa on esillä lukuisten merkittävien henkilöiden kuoleman naamioita. Monet muusikot ja taiteilijat on muistettu sellaisilla naamioilla, jotka myöhemmin kopioitiin ja jaettiin ja joita käytettiin erikokoisten rintakuvien tekemiseen. Riippuen naamion tekijän taidoista, se voi olla koskettava muistutus kuolleista tai hieman häikäisevä uteliaisuus.
Sen lisäksi, että kuolemamaskit toimivat sentimentaalisina pyhäinjäännöksinä, niillä oli historiallisesti tärkeä rooli myös oikeuslääketieteessä. Patologit, jotka tutkivat ruumiita, ottaisivat kuolemamaskin, jos ruumis olisi tuntematon, toivoen, että perheenjäsenet pystyisivät tunnistamaan ruumiin sen ominaisuuksien perusteella jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tämä käytäntö katosi suurelta osin valokuvauksen kehityksen jälkeen, vaikka rikoksen uhrien eri osien muotteja ja malleja valmistetaan edelleen tänään erikoiskäyttöön rikostekniikassa.