Barokkikitara on erityinen kielisoitin, jota käytettiin barokin aikana, yleensä 15- ja 16 -luvuilla. Tällaisella kitaralla on hieman erilainen runko kuin nykyaikaisilla soittimilla, joita myydään nykypäivän musiikkikaupoissa. On myös muita eroja, jotka erottavat tämän erityyppisen kitaran.
Yksi barokkikitaran ainutlaatuisista elementeistä on sen kielet. Tämän instrumentin kielet valmistettiin yleensä eläinperäisistä materiaaleista tai “suolesta”, josta tehtiin pitkiä, ohuita säikeitä. Tämän materiaalin rakenne oli samanlainen kuin nykyaikaiset nylonkielet, joita käytetään klassisissa tai flamenco -kitaroissa. Tämä on esimerkki siitä, kuinka ihmiset tuona aikana pystyivät “valmistamaan” tavaroita ilman nykyaikaisia menetelmiä tai materiaaleja.
Barokkikitaran kielet koostuivat viidestä ”kurssista” tai setistä. Jousisarjoja oli viisi, yhteensä yhdeksän tai kymmenen kieltä, riippuen kitaramallista. Nämä tarjosivat eläviä sävyjä jokaiselle merkkijonoparille.
Viritys barokkikitaroille oli erilainen eri musiikkikoulujen mukaan. Tietyt säveltäjät olivat vastuussa instrumentin viritysten alkuperästä. On tärkeää huomata, että musiikki oli erittäin tärkeä osa elämää barokin aikana. Keskimääräinen akateeminen opiskelija harjoitti kitaraa tai muuta instrumenttia useita tunteja joka päivä, ja barokkikitaran käyttöä pidettiin jonkinlaisena tilan parantamisena.
Barokkikitaroita käytettiin usein nuotit, joissa nykypäivän kitaristit saattavat useammin käyttää ”korvalla soittoa”. Klassisen kitaramusiikin monimutkainen luonne edellytti nuotteja, jotka painettiin usein erityisellä tyylillä, jotta muusikkojen ryhmät voivat soittaa yhdessä. Useita nuotteja on painettu useita kertoja yhdelle sivulle, jokainen setti eri suuntaan, jotta muusikot voisivat kokoontua nuotin ympärille ja seurata kaikkia samaan aikaan.
Nykyään barokkikitarat ovat suurelta osin keräilyesineitä tai esineitä, joita löytyy museoista ja historiallisista esityksistä. Näillä esineillä on erittäin suuri arvo iän perusteella. Useimpia alkuperäisiä ei enää toisteta ollenkaan, vaan ne näytetään jälkipolville. Joitakin tämän instrumentin rekonstruktioita myydään kuitenkin edelleen pelattavaksi, ja niitä käyttävät aidoihin esityksiin erikoistuneet yhtyeet.