Atelofobia on tila, jossa henkilöllä on äärimmäinen pelko epäonnistua täydellisyyden saavuttamisessa missään toiminnassaan, ideassaan tai uskomuksessaan. Tämä erittäin herkistynyt ja pelottava vastenmielisyys kaikenlaisiin epätäydellisyyksiin voi aiheuttaa ihmisten kriittisyyden kaikkeen, mitä he sanovat tai tekevät, peläten aina, että heidän tarjouksensa ovat puutteellisia eivätkä riittävän hyviä. Epätäydellisyyden pelko ylittää paljon sen, että halutaan tehdä asiat mahdollisimman osaavasti; tapauksissa, joissa on olemassa todellinen fobia, sairaudesta tulee pakkomielle, joka tuhoaa suhteet tehokkaasti ja tekee lähes mahdottomaksi toimia yhteiskunnassa.
Kuten useiden fobioiden kohdalla, atelofobiaa kehittävät ihmiset ovat usein erittäin älykkäitä ja heillä on monia kykyjä ja kykyjä. Toisin kuin monet ihmiset, jotka mittaavat kykyjään suhteessa muihin, joilla on samanlaisia kykyjä, todellinen atelofobia asettaa standardin täydellisyydelle, jota on mahdotonta saavuttaa. Tämän mahdottoman henkilökohtaisen tason vuoksi tästä tilasta kärsivä henkilö yrittää jatkuvasti parantaa, muokata tai parantaa jotain, jota ympäröivät ihmiset jo arvostavat.
Tämän fobian oireita ovat suuri irrationaalinen ärtyneisyys, joka kohdistuu itseen ja joskus ilmenee muita kohtaan. Atelofobinen on usein niin peloissaan mittaamattomuudesta, että pelko pysäyttää hänet, eikä hän pysty toteuttamaan hankkeita tai ei luovuta niitä, koska he eivät ole riittävän hyviä. Korkea kiihottuneisuus on yleistä, samoin kuin unettomuus ja kyvyttömyys rentoutua edes pari hetkeä. Potilas on jatkuvasti reunalla ja tuntee painetta jatkaa työtä, kunnes täydellisyys on saavutettu.
Tilanteeseen liittyvien tekijöiden monimutkaisuuden vuoksi tarvitaan psykologi tai terapeutti todellisen atelofobian tunnistamiseksi ja määrittelemiseksi. Terapeutti voi auttaa potilasta ymmärtämään tämän irrationaalisen pelon epäonnistua täydellisyyden saavuttamisessa ja löytämään keinoja kääntää suuntaus. Osana hoitojaksoa terapeutti voi suositella ahdistuneisuuslääkkeiden käyttöä auttaakseen potilasta rentoutumaan lyhyiksi ajoiksi. Jatkuva hoito auttaa palauttamaan tasapainon elämään, joka ei poista kilpailun myönteisiä puolia tai tukahduta yksilön luovuutta. Sen sijaan turhautuminen epäonnistumisesta täydellisyyteen korvataan suorituksen tunteella hyvin tehdystä työstä, joka on ihailun arvoinen kaikille, myös henkilölle, joka kuvitteli ja suoritti tehtävän.