Sosiaalinen käyttäytyminen on termi, jota käytetään kuvaamaan ihmisten käyttäytymistä yhteiskunnassa. Se on olennaisesti vastaus siihen, mitä henkilön vertaisryhmä pitää hyväksyttävänä, tai siihen liittyy käyttäytymisen välttäminen, jota luonnehditaan sopimattomaksi. Tämäntyyppinen ihmisten käyttäytyminen määrittää ensisijaisesti sen, miten yksilöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään ryhmän tai yhteiskunnan sisällä. Vaikka sosiaalista käyttäytymistä mallinnetaan usein miellyttävän sosiaalisen ympäristön luomiseksi, epäsosiaalinen käyttäytyminen, kuten aggressio, syntipukki ja ryhmäkiusaaminen, voidaan myös määritellä negatiiviseksi sosiaaliseksi käyttäytymiseksi, etenkin silloin, kun kaikki vertaisryhmän henkilöt käyttäytyvät sen mukaisesti.
Aivan kuten positiivinen vuorovaikutus yksilöiden välillä yhteiskunnassa auttaa luomaan miellyttävän ympäristön kansalaisille, vertaisryhmien määrittelemät toimet ovat hyväksyttäviä, vaikka ne olisivat haitallisia valituille yksilöille tai alaryhmille yhteiskunnassa. Massiivisten ihmisoikeusloukkausten tutkimukset ovat auttaneet havainnollistamaan sitä, missä määrin haitallinen, mutta sosiaalisesti hyväksyttävä käyttäytyminen on jatkunut joissakin yhteiskunnissa. Esimerkkejä negatiivisen käyttäytymisen laaja -alaisesta hyväksymisestä vertaisryhmän sisällä ovat historialliset joukkomurhan tapahtumat ja ihmisten orjuuttaminen.
Käyttämällä erityisesti suunniteltuja käyttäytymisterapioita ja -ohjelmia lääkärit, opettajat ja muut voivat auttaa yksilöitä, jotka kärsivät sosiaalisista häiriöistä, kuten ujoudesta tai hillittömästä vihasta, oppimaan näiden ongelmien voittamisesta tullakseen tuottavammiksi yhteiskunnan jäseniksi. Ei ole vain tärkeää tutkia, miten sosiaalinen käyttäytyminen vaikuttaa valtavirran yhteiskunnan jäseniin, vaan erityisesti epäsosiaalisen käyttäytymisen tutkimisessa mielenterveyden ammattilaiset voivat auttaa yhteiskunnasta eristettyjä ihmisiä kuntoutumaan ja osallistumaan positiiviseen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Vaikka otettaisiin huomioon kaksoisperintöteorian yleisyys, joka pitää ihmisen käyttäytymistä geneettisen valinnan ja kulttuurisen vaikutuksen yhdistelmänä, sosiaalisen käyttäytymisen ohjelmilla voi olla myönteinen vaikutus sosiaalisesti huonokuntoisten käyttäytymisten korjaamiseen yksittäisillä potilailla. Sosiologian ja psykologian tutkimus on kyseenalaistanut, voivatko piirteet, kuten altruismi, vaikuttaa geneettisesti ja samalla juurtua sosiaalipsykologiaan.
Sosiaalipsykologian tutkimuksen kautta tiedetään, että ihmiset eivät ole ainoita olentoja, joihin sosiaaliset ryhmät vaikuttavat. Eläimiä ja hyönteisiä tutkivat tutkijat ovat havainneet, että sosiaalinen käyttäytyminen ohjaa myös näiden ryhmien toimintaa. Tämä on erityisen ilmeistä eläimillä ja hyönteisillä, jotka elävät koko elämänsä saman lajin ryhmässä ja joissa jokaisella jäsenellä on oma roolinsa ryhmän selviytymisessä.