Stromal fibrosis on kuitukudoksen kehittyminen stroomasoluissa, jotka muodostavat tärkeän osan sidekudosta. Se voidaan tunnistaa kiinnostuksen kohteena olevan tai huolestuttavan alueen kudoksen biopsiasta. Patologi pystyy tunnistamaan epätavallisen suuren kuitukudoksen pitoisuuden solujen joukossa ja voi kuvata tämän strooman fibroosiksi. Hänellä voi olla myös muita havaintoja samasta tutkimuksesta.
Biopsiaraportissa tämä termi voi olla pelottava potilaille, varsinkin jos sitä ei selitetä. Fibroosi yleensä ilmenee yleensä vastauksena tulehdukseen, joko krooniseen tai toistuvaan. Ajan myötä toistuvat tulehdusjaksot ärsyttävät ja arpeuttavat kudosta aiheuttaen kuitukudoksen kertymistä. Jos kehittyy riittävästi kuitumateriaalia, se voi muuttua stromaaliseksi fibroosiksi. Tämä havainto voi osoittaa taustalla olevan sairauden esiintymisen, heikon vasteen tulehdushoitoon tai jotain muuta, riippuen saman tutkimuksen muista havainnoista.
Usein stromaalinen fibroosi on luonteeltaan hyvänlaatuinen. Patologi huomioi sen, koska sitä ei odoteta, mutta se ei ole huolestuttava. Ympäröivän kudoksen pitäisi toimia normaalisti, ja stroomasolut tukevat edelleen. Jos esimerkiksi potilaan rintabiopsiassa on merkkejä stromifibroosista, se tarkoittaa, että rinnan taustalla olevat kudokset ovat kuitumaisia, mutta eivät osoita syövän tai mitään muuta. Patologi saattaa myös löytää pieniä kystat, todisteita fibrosystisestä rintasairaudesta.
Fibroosin kehittyminen voi aiheuttaa huolta muunlaisista solumuutoksista. Patologi voisi tunnistaa pahanlaatuisuuden merkit esimerkiksi fibroosin kanssa. Fibroosi voi olla seurausta sairauden, kuten syöpäkasvaimen, aiheuttamasta tulehduksesta ja ärsytyksestä. Lääkäri voi pyytää lääketieteellisiä kuvantamistutkimuksia ja muita testejä, jos patologi uskoo, että stromaalinen fibroosi viittaa lääketieteelliseen ongelmaan. Lääkäri voi käyttää näiden testien tietoja määrittääkseen, tarvitseeko potilas hoitoa.
Stroomalisen fibroosin havaitseminen ei voi johtaa muuhun kuin suositukseen alueen seurannasta kudosmuutosten merkkien varalta. Potilas ei ehkä tarvitse lääketieteellisiä toimenpiteitä, eikä kuitukudos voi koskaan muuttua huolestuttavaksi. Muissa tapauksissa potilaat saattavat tarvita lääkkeitä, leikkausta ja muita hoitovaihtoehtoja meneillään olevan sairausprosessin ratkaisemiseksi. Patologi voi myöhemmin arvioida kudoksen uudelleen nähdäkseen, kuinka hyvin potilas reagoi hoitoon.