Lain mukaan suora todiste on se, joka todistaa tai kiistää viattomuuden ilman, että tuomari tai valamiehistö joutuu tekemään johtopäätöksiä. On olemassa useita erityyppisiä suoria todisteita, mukaan lukien todistajien lausunnot, ääni- tai videotallenteet ja asiakirjat. Joitakin todisteita, kuten DNA -näytteitä, voidaan pitää suorina todisteina vain tietyissä tapauksissa.
Silminnäkijän todistus on yksi yleisimmistä suorista todisteista. Jos todistaja näkee tai kuulee rikollisen teon, hän voi kertoa tapahtumista parhaansa mukaan. Yleensä tuomioistuimet olettavat, että todistaja on objektiivinen osapuoli, johon voidaan luottaa kertomaan tapahtumat sellaisina kuin ne tapahtuivat ilman, että tuomioistuin joutuu tekemään johtopäätöksiä tapahtuneesta. Todistajan visuaalisia todistuksia, kuten vastaajan ammunta uhrin ampumista, pidetään yleensä luotettavimpana suorina todisteina. Jos todistaja kuulee vain laukauksen, hän ei voi suoraan todistaa, kuka ampui aseen, ja siksi hän voi antaa välillisiä todisteita.
Vaikka todistajanlausunto on yksi yleisimmin käytetyistä suorista todisteista, se ei aina ole täysin luotettava. Todistajilla voi olla puolueellisuutta, joka voi vaikuttaa heidän todistukseensa, tai heillä voi olla vaikeuksia muistaa tarkka tapahtumien kulku stressin tai sokin vuoksi. Tuomarien ja valamiehistön on määritettävä todistajan luotettavuus ja objektiivisuus, kun he harkitsevat, kuinka punnitaan silminnäkijän suoria todisteita.
Luotettavampia suoria todisteita ovat ääni- ja videotallenteet. Koska nauhurilla tai videokameralla ei voi olla harhaa, tämäntyyppisten todisteiden objektiivisuus on yleensä kiistatonta. Valvontanauhat, salakuuntelutallenteet ja jopa matkapuhelintallenteet voivat kaikki toimia suorana objektiivisena todisteena, joka osoittaa, mitä rikoksen aikana todella tapahtui. Joissakin tapauksissa tallenteita ei kuitenkaan voida hyväksyä todisteiksi, jos ne on hankittu laittomasti. Esimerkiksi Kaliforniassa on toisinaan laitonta tehdä nauhoitusta ilman hänen tietämistään. Varmistaakseen, että tallenteita voidaan käyttää, asianajajien ja lakimiesten on noudatettava kaikkia sovellettavia todisteiden keräämistä koskevia lakeja.
Suorana todisteena käytettävät asiakirjat voivat sisältää sähköposteja, kirjeitä tai päiväkirjamerkintöjä. Näitä pidetään yleensä vain suorina, jos ne sisältävät varsinaisen rikoksen, kuten sähköpostin, joka sisältää tappouhkauksia. Jos tekijä tunnustaa rikoksensa kirjallisen kirjeenvaihdon välityksellä tai todistaja esittää kirjallisen selvityksen rikoksesta, sitä voidaan pitää myös todistusaineistona.
Isyystapauksissa DNA -todisteet voivat toimia suorana ja tosiasiallisena todisteena. DNA: ta pidetään laajalti luotettavana menetelmänä isyyden vahvistamiseen, eikä se siten johda pelkästään siihen, että lapsi on sukua isälle tai äidille, vaan toimii objektiivisena todisteena siitä. Monissa rikosasioissa DNA -todisteita, kuten sormenjälkiä tai veritulppia, pidetään kuitenkin epäsuorina. Vaikka se voi osoittaa, että henkilö oli läsnä rikospaikalla, se ei objektiivisesti osoita, onko kyseinen henkilö tehnyt rikoksen vai ei.