Lunate -murtuma tapahtuu, kun halkeama on olemassa missä tahansa luun luussa, joka sijaitsee ihmisen ranteessa. Tämäntyyppinen loukkaantuminen voi tapahtua suoran trauman seurauksena – auto -onnettomuudet ovat yleisiä syitä luunmurtumiin – tai putoamiseen, koska monet ihmiset ovat taipuvaisia tukeutumaan käsillään putoamisen aikana. Tämän luun murtuma voi olla tuskallista ja hitaasti parantavaa, ja viivästynyt diagnoosi ja hoito voivat johtaa osteonekroosiksi kutsuttuun tilaan, joka on lähinnä luukudoksen kuolema, joka johtaa itse luun heikkenemiseen tai vajaatoimintaan.
Lunate -luu on yksi ranteen pienistä luista, ja se sijaitsee lähellä kyynärvarren ja käden välisen nivelen keskustaa. Kun luulle kohdistetaan isku tai paine, murtuma tai halkeama voi tapahtua. Tämän murtuman vakavuus voi vaihdella merkittävästi, ja vammaan liittyvä kipu ja turvotus voivat myös vaihdella vakavuuden mukaan. Yleensä röntgensäde tilataan selvittämään, onko onnettomuusmurtuma tapahtunut, ja joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös magneettikuvausta.
Murtuman hoito vaihtelee. Jos luuta ei siirretä tai siirretä pois paikaltaan, ranteeseen ja käteen voidaan laittaa kipsi immobilisoimaan useita viikkoja tai jopa kuukausia, jolloin murtuma paranee itsestään. Vakavammat vammat voivat vaatia leikkausta siirtyneen luun korjaamiseksi. Ruuveja voidaan käyttää luun kiinnittämiseen takaisin yhteen, mikä voi pidentää vamman paranemisaikaa sekä loukkaantuneen kärsimän kipua. Kipulääkkeitä ja/tai tulehduskipulääkkeitä määrätään todennäköisesti leikkauksen jälkeen kivun ja turvotuksen hallitsemiseksi.
Jos luunmurtuma jää diagnosoimatta, voi esiintyä osteonekroosiksi kutsuttu tila. Rajoitettu verenvirtaus loukkaantuneeseen luuhun voi johtaa solukuolemaan luussa, ja luu puolestaan heikkenee merkittävästi. Tämä voi johtaa olennaisesti luun kuolemaan, mikä tarkoittaa, että uusi leikkaus on tarpeen joko vahingoittuneen luun poistamiseksi kokonaan tai sen pinnalle uusien solujen kasvun edistämiseksi. Pitkäaikainen vaurio voi olla tuskallista, ja se voi rajoittaa liikkuvuutta ranteessa sekä tämän tärkeän nivelen yleistä voimaa ja terveyttä. Varhainen diagnoosi ja hoito voivat estää osteonekroosin.