Monosytoosi on sairaus, jossa monosyytiksi kutsutun valkosolutyypin läsnäolo on kohonnut. Monosyytit muodostuvat luuytimeen ja niillä on tärkeä rooli immuunijärjestelmän normaalissa toiminnassa. Tulehdukselliset häiriöt, infektiot ja tietyt syövän muodot ovat yleisimpiä monosytoosin syitä. Oireita ovat yleensä väsymys, heikkous, kuume tai yleinen sairastumisen tunne. Tämän tilan hoitoon kuuluu verisolujen kohoamisen taustalla olevan syyn diagnosointi ja hoito, ja kaikista monosytoosin yksittäistapauksia koskevista kysymyksistä tai huolenaiheista on keskusteltava lääkärin tai muun lääketieteen ammattilaisen kanssa.
Tulehdukselliset tilat, kuten infektio tai autoimmuunihäiriöt, ovat sairauden ensisijaisia syitä. Jotkut yleisimmistä infektiotyypeistä, jotka voivat johtaa tähän tilaan, ovat tuberkuloosi, kuppa ja Rocky Mountainin täplikäs kuume. Autoimmuunisairaudet, kuten lupus tai nivelreuma, voivat myös johtaa monosytoosiin. Jotkut verisairaudet voivat johtaa myös monosyyttien suureen määrään. Reseptilääkkeiden – usein myös antibioottien tai steroidilääkkeiden – käyttö voi joskus palauttaa veriarvot normaaliksi, vaikka tila voi muuttua krooniseksi joillakin potilailla.
Leukemia tai lymfooman muoto, joka tunnetaan nimellä Hodgkinin tauti, ovat syöpätyyppejä, joiden tiedetään aiheuttavan monosytoosia. Nämä syövät vaikuttavat vereen tai luuytimeen ja rajoittavat kehon luonnollisia taistelutaitoja. Näiden syöpien seurauksena immuunijärjestelmä on heikentynyt, mikä lisää potilaan riskiä vakavien komplikaatioiden kehittymisestä, jopa tavallisista lievistä infektioista.
Yleensä kohonneiden monosyyttien kehittymiseen ei liity mitään erityisiä oireita. Useimmat ihmiset saavat selville sairaudesta vain käyttämällä rutiininomaisia verikokeita tai testattaessa toista sairautta. Ihmiset, jotka kokevat oireita, voivat tuntea itsensä väsyneiksi tai heikoiksi, ja joissakin tapauksissa saattaa kehittyä matala-asteinen kuume. Nämä oireet sekoitetaan helposti moniin muihin sairauksiin, mikä johtaa joskus virheelliseen diagnoosiin, jos lääkäri ei määrää oikeaa verityötä.
Monosytoosi on itse asiassa oire jollekin muulle sairausprosessille eikä itse sairaus, joten hoitovaihtoehdot vaihtelevat suuresti. Hoidon ensisijainen tavoite on diagnosoida tarkasti epänormaalin monosyyttimäärän perimmäinen syy. Reseptilääkkeet ovat yleensä onnistuneita infektio- tai tulehdustapauksissa. Syöpäolosuhteet saattavat vaatia intensiivisempää hoitoa, kuten säteilyä, kemoterapiaa tai kirurgisia toimenpiteitä.