Apurunko on ajoneuvon rungon osa, joka sisältää moottorin ja ohjauksen osat. Sitä löytyy runkorakentamismenetelmistä, joita on käytetty maailmanlaajuisesti ajoneuvoissa 1970-luvun lopulta lähtien. Apurunko on tyypillisesti rakennettu hitsatusta teräsputkesta ja kiinnitetty ajoneuvon runkoon ruuveilla. Apurunko mahdollistaa ohjaus-, moottori- ja voimansiirtokokoonpanojen rakentamisen yhteen paikkaan ja valmiiden tuotteiden asentamisen valmistuneeseen ajoneuvoon toiseen paikkaan.
Ajoneuvojen valmistajat ovat käyttäneet apurunkoa vuosikymmenien ajan menestyksekkäästi. Tätä tekniikkaa käytettiin ensimmäisen kerran lentokoneiden tuotannossa. Lentokonevalmistajat havaitsivat, että rakentamalla veneen pieniksi osiksi ne voitaisiin koota myöhemmin ja valmis lentokone voitaisiin koota paljon kuin jättiläinen palapeli. Laivanrakentajat ottivat käyttöön kokoonpanomenetelmän ja pian aluksia rakennettiin kokoamalla pienempiä, helpommin käsiteltäviä apurunkoisia komponentteja.
Kun autovalmistajat alkoivat käyttää apurungon kokoonpanomenetelmiä uusissa autoissa, ostajat olivat skeptisiä ja myynti laski. Kuluttajat ajattelivat, että ajoneuvot eivät olisi yhtä vakaita ja vahvoja kuin täysrunkoiset ajoneuvot. Testaus paljasti kuitenkin pian, että nämä ajoneuvot, joissa oli runkorakenne ja apurunko, olivat itse asiassa turvallisempia kuin täyskehykset. Myynti piristyi ja ostajat tunsivat olonsa mukavaksi ajaessaan ja ajaessaan ajoneuvoissa.
Turvallisuuden lisääminen johtuu yksikkö- ja runkorakenteen kyvystä absorboida ja hajottaa energiaa törmäyksen sattuessa. Runko toimii komponenttien sarjana yksittäisen kiinteän teräskappaleen sijasta, ja kotelo pystyy absorboimaan energiaa turvallisesti yksi kappale kerrallaan. Tämä jakaa tehokkaasti iskun voiman useille komponenteille ja vähentää ajoneuvon matkustajiin kohdistuvaa voimaa. Monet kilpa-tyyppiset ajoneuvot ovat sittemmin omaksuneet tämän tyyppisen rakenteen pyrkien vähentämään kuljettajan vammoja.
Kun ajoneuvo kootaan eri komponenttiryhmistä, myös huoltotarve pienenee. Koska kyky poistaa rikkoutuneet osat kokonaisena alaryhmänä, mekaanikot voivat lyhentää korjausaikaa. Tämä tarkoittaa kustannussäästöjä auton omistajalle. Tämä on tullut kuluttajien eduksi, kun valmistajat rakentavat nykyaikaisia autoja, joissa on etu- ja takakehys, mikä tekee korjaamisesta entistä helpompaa.
Nyt on myös mahdollista poistaa vaurioitunut apurunko ja liu’uttaa uusi paikalleen. Tämä eliminoi rungon suoristuskoneen kalliin ajan ja suuret korjauslaskut. Auto on edennyt pitkälle ensimmäisten autojen pienestä jäykästä alustasta nykypäivän huolellisesti suunniteltuun ajoneuvon runkoon ja komponentteihin.