Mikä on erytroidinen hypoplasia?

Erytroidinen hypoplasia on tila, jossa epänormaalisti pieni määrä punasoluja tuotetaan ja vapautuu kehoon. On olemassa useita erilaisia ​​sairauksia, jotka voivat aiheuttaa tämän häiriön, joista osa on synnynnäisiä ja osa sairauden tai vamman aiheuttamia. Potilailla, joilla on tämä tila, voi olla kohtalainen tai vaikea anemia, ja he voivat olla vaarassa hapen puutteesta veressä ja soluissa. Verensiirtoja käytetään usein tämän häiriön hoitoon hätätilanteessa. Joillakin potilailla tätä sairautta on ehkä hoidettava pitkäaikaisesti käyttämällä verensiirtoja, kun taas toisissa tapauksissa häiriö voi korjaantua yksinään tai lääkityksen avulla.

Potilaalla, jolla on erytroidinen hypoplasia, voi olla lievä, kohtalainen tai vaikea häiriön muoto. Vakavimmissa tapauksissa potilas ei tuota uusia punasoluja luuytimessä, ja tilannetta kutsutaan erytroidiaplasiaksi. Tämän häiriön kohtalaisemmat tapaukset voivat vähentää merkittävästi punasolujen määrää kehossa, mutta eivät välttämättä aiheuta vakavia oireita. Vakavat tapaukset voivat vaatia hätätoimia.

Tämän häiriön oireet ovat samat kuin muilla anemiatyypeillä. Selittämätön väsymys on yleisin oire, koska veren hapen väheneminen vaikeuttaa kehon ja aivojen tarpeeksi happea. Myös hengenahdistus tuntuu yleisesti tästä tilasta, samoin kuin huimauksen tai pyörtymisen tunteet. Potilaat, joilla on alhainen punasolujen määrä, voivat myös näyttää kalpeilta.

Tähän tilaan on useita syitä. Vastasyntyneet, joilla on hematopoieettisten kantasolujen häiriöitä, eivät ehkä pysty tuottamaan riittävää määrää punasoluja. Luuytimen syöpä on toinen sairaus, joka voi johtaa erytroidiseen hypoplasiaan.

Potilaat, joilla on tämän häiriön vakava muoto, saattavat tarvita ensiapua. Punasolujen määrän voimakas lasku potilaan verenkierrossa voi aiheuttaa potilaan tajunnan menetyksen ja aivovaurion. Hätäsiirto voi helpottaa vaikean anemian oireita. Joissakin tapauksissa potilailla voi kuitenkin olla peruuttamattomia vaurioita hematopoieettisille kantasoluille, jolloin verta tai luuydinhoitoja voidaan tarvita usein, jotta potilas ei näytä häiriön oireita. Muissa tapauksissa lääkitys, joka stimuloi punasolujen tuotantoa, voi riittää tilan korjaamiseen.