Konfliktien päättäminen rauhallisesti voi auttaa tekemään elämästä paljon nautinnollisempaa kaikille. Eräs vanhanaikainen strategia kiinteiden tulosten saavuttamiseksi vähemmällä stressillä on havaintotarkistus, joka edellyttää kunnioituksen ansaitsemista mitatun analyysin avulla. Vaihdon muoto vaihtelee tilanteesta riippuen, mutta yleensä siihen liittyy objektiivinen arviointi, jota seuraa kaksi hypoteettista syytä väärinkäsitykseen, sitten suora kysymys henkilön toiminnasta.
Aivan kuten kaksi ihmistä voi nähdä saman vesilasillisen puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjänä, jokaisen ihmisen havainto voi johtaa virheellisiin oletuksiin toisista ja heidän aikomuksistaan. Joskus oletukset ovat oikeita; toisinaan ne ovat kuolleita ja voivat laukaista konfliktin. Tämän ansan välttämiseksi havaintotarkistus mahdollistaa tilanteen arvioinnin ja samalla heiluttaen uskon lippua asianosaisille.
Havaintotarkistus on yleinen konfliktien ratkaisumenetelmä, jota opetetaan esimiehille ja vanhemmille suhteiden ylläpitämiseen, joiden tulee olla sekä kunnioittavia että jatkuvasti rakentavia. Esimerkiksi pomo voi tukahduttaa halun nuhtella välittömästi työntekijää, joka on myöhästynyt projektin määräajasta. Sen sijaan pomo voi käyttää ystävällistä huomautusta: “On keskiviikko, päivä määräajan jälkeen. Oliko sinulla vaikeuksia täyttää kaikkia reikiä vai söikö koirasi sen? Milloin saan sen?”
Käsittelemällä tilannetta havaintotarkastuksella tämä johtaja on esittänyt tarvittavat kysymykset työntekijälle jättäen oven auki oikeutetuille tekosyille. Työntekijä kertoo pomolle tarkalleen, mitä tapahtui lykätäkseen projektia, mutta ei vastauksena vihaiseen, vaan kunnioittavaan kyselyyn. Työntekijällä on esimerkiksi saattanut olla projekti valmiina hyvissä ajoin, mutta hän oli edelleen odottamassa toimitusta tulostimelta, jolla työntekijä varmisti asiantuntevan esityksen. Tässä tapauksessa voidaan ansaita palkkio, ei nuhtelua.
Vanhemmat voisivat käyttää samaa lähestymistapaa tehokkaasti, mutta myös tasa-arvoisemmat voisivat edistää mahdollisimman rauhallista ympäristöä. Yksi kämppäkaveri voisi pyytää toista puhdistamaan uima-altaan. Seuraavana päivänä, kun allas on siivoamatta, pyytävä kämppäkaveri saattoi valittaa, että hänen kämppäkaverinsa on laiska pätkä, joka ei vedä painoaan. Hän voisi myös sanoa: “Uima-allas on edelleen sekaisin. Satoiko lähdön jälkeen vai onko pumppu rikki? Milloin siivoat sen?” Tällainen havaintotarkistus voisi olla vain lempeä tönäys, jota tarvitaan keskivertoihmiselle, jolla on omatunto toimiakseen kunnioittavasti.