Metatarsaalinen jännitysmurtuma on jalan pitkien luiden murtuma, varpaiden ja kantapään välissä. Se on yleisin kaikista trauman aiheuttamista jalkavammoista, ja se alkaa tyypillisesti pienenä halkeamana yhden viidestä metatarsaaliluun ulkokuorista. Nämä luut auttavat tasapainottamaan, kuljettamaan ja tukemaan kehoa. Hoitamattomana alkuperäinen halkeama voi kehittyä murtumaksi, joka kulkee koko luun läpi ja aiheuttaa vakavaa kipua ja liikkumattomuutta.
Jalkapöydän jännitysmurtumia kutsuttiin alun perin marssimurtumiksi, koska ne olivat yleisiä sotilaiden keskuudessa 19 -luvun alussa. Nykyään niitä esiintyy useimmiten ammattiurheilijoilla, ja ne ovat toiseksi sääriluun murtumien jälkeen. Metatarsaalinen jännitysmurtuma johtuu suorasta traumasta tai toistuvasta jalan stressistä, kuten hyppäämisen, tanssin, marssin tai juoksun aikana. Väärät jalkineet, aktiivisuuden nopea kasvu, heikot lihakset ja alhainen luutiheys voivat kaikki edistää jalkapöydän stressimurtuman kehittymistä.
Yliaktiivisuus ilman lepoa aiheuttaa myös stressiä murtumia metatarsaaliluissa. Ihmiskehon luut hajoavat jatkuvasti ja rakentavat ja korjaavat itsensä luonnollisesti lepoaikojen aikana. Kun luissa on voimakasta toimintaa tai epätavallista stressiä ilman lepoa, keho ei joskus pysty pysymään mukana uudelleenrakennusprosessissa. Tästä seuraa jännitysmurtuma tai useita pieniä halkeamia luussa.
Metatarsaalisen stressimurtuman oireita ovat vähitellen lisääntyvä kipu jalan yläosassa, johon voi liittyä turvotusta tai mustelmia. Aluksi kipu tuntuu vasta urheilun tai liikunnan jälkeen. Ajan myötä kipu muuttuu vakavaksi ja tuntuu päivittäisessä toiminnassa tai kun jalkaan ei kohdisteta stressiä. Monissa tapauksissa kärsivällä ei ole muistia vamman saamisesta, koska kipu ei yleensä tunnu törmäyksen aikana.
Stressimurtumien diagnosointi edellyttää jalan tutkimista ja oireiden tarkistamista. Röntgenkuva voidaan tehdä, mutta se ei aina ole tarkka diagnoosi. Jos röntgenkuva ei paljasta murtumia, mutta oireet viittaavat metatarsaaliseen stressiin, diagnoosin vahvistamiseksi voidaan käyttää luukuvausta.
Metatarsaalisen rasitusmurtuman hoitoon kuuluu vähintään kolmen viikon lepo aktiivisuudesta, ja jos kipu on voimakasta, kainalosauvoja tai erityisiä kävelykenkiä voidaan määrätä päivittäisten toimintojen suorittamiseen. Ensimmäisen lepoajan jälkeen odotetaan asteittaista palautumista normaaliin toimintaan kahden tai neljän viikon aikana. Joissakin tapauksissa paranemisen nopeuttamiseksi voidaan tarvita fysioterapiaa, erityisiä jalkateriä tai kalsiumlisiä. Leikkaus on harvoin tarpeen, mutta voi olla tarpeen ääritapauksissa.