Kuolleisuuden huomioiminen on termi, jota käytetään kuvaamaan yksilön tietoisuutta siitä, että jonain päivänä hän kuolee. Tällä tietoisuudella voi olla laaja valikoima erilaisia vaikutuksia eri ihmisiin, ja siihen vaikuttavat suuresti oma uskonto ja muut näkökannat. Sosiaalipsykologit tutkivat usein kuolleisuuden merkitystä ja miten se vaikuttaa ihmisten vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Tietoisuuden ja mietiskelyn kuolevaisuudesta on osoitettu vaikuttavan kaikkeen poliittisista näkemyksistä eri uskonnollisten ja etnisten ryhmien jäsenten mielipiteisiin. Jotkut sosiaalipsykologian teoriat viittaavat siihen, että lähes kaikki ihmisen toimet ovat jollakin tavalla suoraan tai epäsuorasti tietoisia omasta kuolevaisuudesta.
Terrorinhallintateoria eli TMT on sosiaalipsykologian teoria, joka perustuu ajatukseen, että kuolevaisuuden pelko motivoi lähes kaikkea ihmisen toimintaa. Ihmiset ovat valtavan ristiriidassa, koska heillä on sekä vaisto yrittää välttää kuolema kaikin keinoin että älyllinen kyky tunnustaa, että kuoleman välttämisyritykset ovat lopulta turhia. Kuolevaisuuden huomioiminen tietoisesti tai alitajuisesti saa ihmiset omistamaan kaikki toimintansa kuoleman välttämiseksi tai häiritsemään ajattelua kuolevuudesta.
Monissa tapauksissa yksilön maailmankatsomus, joka sisältää poliittisia, uskonnollisia ja muita vakaumuksia, tarjoaa suojan kuolevaisuuden välittömyyttä vastaan. Näiden näkemysten hyökkääminen voi siis aiheuttaa eräänlaisen epäsuoran kuolleisuuden huomion, koska puolustukset kuolleisuutta vastaan ovat hajonneet jossain määrin. Tämä voi motivoida yksilöä yrittämään vahvistaa maailmankatsomustaan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan, usein järjettömiin ääripäihin saakka.
Vaikka ihmisen maailmankatsomusta ei hyökättäisi jollakin tavalla, kuolevaisuudentutkimuksen on osoitettu saavan ihmiset palaamaan perusajatuksiinsa saadakseen tukea. Ihmiset, joita muistutetaan kuolevaisuudestaan, vievät poliittiset, uskonnolliset tai muut näkemyksensä äärimmäisyyksiin. Maailmankuvan vahvuutta käytetään psykologisena puolustusmekanismina kuolemaa vastaan.
Monia sosiaalipsykologian kokeita on käytetty testattaessa kuolleisuuden näkyvyyden vaikutuksia. Tällaiset testit alkavat yleensä siitä, että tutkijat pyytävät koehenkilöitä suorittamaan jonkin tehtävän, joka muistuttaa heitä kuolleisuudesta. Koehenkilöä voidaan esimerkiksi pyytää kirjoittamaan lyhyt kertomus omasta kuolemastaan. Kun koehenkilö on suorittanut tehtävän ja kehittänyt siten jonkinasteista kuolleisuutta, häntä pyydetään suorittamaan toinen tehtävä, kuten poliittisten näkemysten ilmaiseminen. Vertailut vertailuryhmien ja yksilöryhmien välillä, jotka on pakotettu harkitsemaan omaa kuolevuuttaan, ovat osoittaneet, että tietoisuus kuolleisuudesta pyrkii vahvistamaan hänen erityistä maailmankuvaansa.