Dopamiinilla ja masennuksella on monimutkainen ja hyvin toisiinsa liittyvä suhde. Yksinkertaisesti sanottuna, liikaa tai liian vähän dopamiinia voi johtaa masennuksen oireisiin. Näitä oireita ovat surun ja arvottomuuden tunteet, motivaation puute ja kiinnostuksen menettäminen aiemmin nautittua toimintaa kohtaan. Nämä oireet korreloivat selvästi dopamiinin vaikutusten kanssa, joihin kuuluvat kyky tuntea mielihyvää, tuntea motivaatiota ja palkita ja keskittyä. Dopamiinitoiminnan korjaaminen tai tukeminen reseptilääkkeillä on yksi tehokkaimmista ja laajalti käytetyistä menetelmistä masennuksen hoitoon.
Tärkeä osa dopamiinin ja masennuksen välisen yhteyden ymmärtämistä on dopamiinin toiminnan ymmärtäminen. Dopamiini on aivojen välittäjäaine ja sitä kutsutaan usein aivojen nautintokeskukseksi. Dopamiini on vastuussa aivojen kyvystä kokea nautintoa, ylläpitää keskittymistä ja auttaa myös moottorin toiminnassa. Tärkein yhteys masennukseen on dopamiinin vaikutuksessa mielialaan.
Masennus on myös tärkeä ymmärtää, kun yritetään määrittää yhteys dopamiinin ja masennuksen välillä. Masennus, kuten useimmat mielenterveyshäiriöt, määritellään sen oireiden mukaan. Surun ja arvottomuuden tunteet, kiinnostuksen menettäminen aiemmin nautittua toimintaa kohtaan ja ajatukset kuolemasta ovat kaikki yleisiä masennuksen oireita.
Kun tarkastellaan dopamiinin vaikutuksia masennusoireiden vieressä, on selvää, että näiden kahden välillä on vahva suhde. Jopa kouluttamattomalle silmälle näyttää siltä, että dopamiinin puute johtaisi masennuksen oireisiin. Kyvyttömyys kokea nautintoa loogisesti johtaa surun ja arvottomuuden tunteisiin. Puute kyvystä tuntea palkitsevaa ja motivoitunutta johtaisi myös motivaation puutteeseen ja kiinnostuksen menettämiseen aiemmin nautittua toimintaa kohtaan.
Edistys dopamiinin ja aivokemian ymmärtämisessä on osoittanut, että dopamiinin ja masennuksen välinen suhde on paljon monimutkaisempi kuin aiemmin kuvitellaan. Masennuksen oletettiin joskus johtuvan dopamiinin puutteesta, mutta eläinkokeet ovat osoittaneet, että pitkäaikainen altistuminen dopamiinille voi myös johtaa masennusoireisiin. Ajan myötä liika dopamiini saa aivoissa olevan säätelyproteiinin, nimeltään Akt, muuttumaan inaktiiviseksi. Tämän proteiinin passiivisuuden uskotaan olevan vastuussa masennuksen oireiden tuottamisesta hiirillä. Tämä löytö on tuonut uuden käsityksen stimulanttien huumeiden väärinkäytön vaikutuksista, mikä nostaa dopamiinitasoja ja masennusta.
Masennuksen hoito paljastaa myös yhteyden dopamiinin ja masennuksen välillä. Useimmat psykiatrien määräämistä masennuslääkkeistä vaikuttavat aivojen dopamiinitoimintaan. Suosittu esimerkki on Bupropin, joka tunnetaan myös nimellä Wellbutrin, jonka uskotaan pidentävän aikaa, jonka dopamiini voi vaikuttaa aivojen reseptoreihin.