Korkeataajuinen ilmanvaihto on mekaaninen ilmanvaihtotekniikka, jossa käytetään suurtaajuista ja matalaa vuorovesiä. Hengityslaite on asetettu hengittämään enemmän kertoja minuutissa kuin ihminen itsenäisesti, ja keuhkoihin työnnetyn ilman määrä on pienempi kuin normaalisti hengitettävä hengitys. Korkeataajuisella ilmanvaihdolla on joitain etuja, jotka voivat tehdä siitä hyödyllisen työkalun ilmanvaihdon tarjoamiseen potilaille, jotka eivät pysty hengittämään itsenäisesti.
Korkeataajuisessa ilmanvaihdossa käytetään useita erilaisia ilmanvaihtotekniikoita, mukaan lukien suihku-, värähtely- ja ylipaineilmaus. Kaikissa tapauksissa potilas on mekaanisessa hengityslaitteessa, koska potilas ei voi hengittää itse. Potilaat käyttävät usein hengityslaitteita ollessaan tehohoidossa, ja hengityslaitteet voivat olla avain potilaiden tukemiseen heidän toipumisensa aikana. Ne voivat kuitenkin olla myös vaarallisia; potilaille voi kehittyä keuhkovaurioita esimerkiksi pitkäaikaisessa hengityslaitteen käytössä, ja tällöin korkeataajuisesta ilmanvaihdosta voi olla hyötyä.
Tämä ilmanvaihto vähentää merkittävästi barotrauman tai keuhkojen vaurioitumisen riskiä. Sitä voidaan käyttää kaikenikäisille potilaille, ja se voi olla erityisen hyödyllinen ennenaikaisille imeväisille, joilla on keuhkot, jotka eivät ole vielä täysin muodostuneet. Suuret taajuuden vaihtelut pitävät keuhkot tehokkaasti auki, vähentävät inflaatiota ja deflaatiota sekä alentavat painevaihteluja, jotka voivat suojata keuhkoja vaurioilta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaasun sekoittaminen ja kaasunvaihto korkeataajuisessa ilmanvaihdossa voi olla parempi kuin muissa mekaanisessa ilmanvaihdossa. Kuten muutkin ilmanvaihtomuodot, korkeataajuuden rikkominen voi vaikuttaa sykkeeseen ja aiheuttaa potilaan nesteen kertymistä. Tällä hengitystekniikalla on myös mahdollista aiheuttaa barotraumaa, joten on tärkeää tarkistaa hengityslaitteen asetukset ja seurata potilasta, kun hän on hengityslaitteessa.
Tämäntyyppistä mekaanista ilmanvaihtoa voidaan suositella, jos potilas ei voi hyvin tavanomaisella hengityslaitteella tai jos potilaalla on vaara keuhkovauriosta hengityslaitteen ollessa käytössä. Lääkärit voivat myös siirtyä korkeataajuiseen ilmanvaihtoon, jos tavanomaisen hengityslaitteen asetusten on oltava vaarallisen korkeita, jotta potilaan happitaso on tyydyttävä.
Korkeataajuiseen ilmanvaihtoon siirtymiseen liittyy riskejä. Jotkut potilaat eivät voi hyvin tämän tyyppisellä mekaanisella ilmanvaihdolla, jolloin hengityslaitteiden vaihtaminen voi aiheuttaa heikkenemisen. Käytettyjä hengityslaitteita on myös vaikeampi kiertää, koska letku on jäykempi, mikä voi olla ongelma sairaanhoitajille ja muulle tukihenkilöstölle.