Krooniset hengityselinsairaudet ovat pysyviä tiloja, jotka aiheuttavat tulehdusta ja ärsytystä keuhkoissa, hengitysteissä ja poskionteloissa. Kroonisia hengityselinsairauksia on useita tyyppejä, mutta yleisimpiä sairauksia ovat astma, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus (COPD) ja näiden kahden yhdistelmä. Henkilön, joka kokee usein vilustumista tai jatkuvaa yskää, hengityksen vinkumista ja rintakipua, tulee käydä lääkärin luona kroonisen hengityselinsairauden selvittämiseksi. Hoitotoimenpiteet vaihtelevat taustalla olevista syistä riippuen, mutta useimmille potilaille annetaan lääkkeitä tulehduksen ja hengitysteiden avaamiseksi.
Krooninen hengityselinsairaus voi johtua synnynnäisestä keuhko -ongelmasta, vakavasta nenäallergiasta tai taustalla olevasta autoimmuunisairaudesta. Ympäristötekijöillä voi myös olla merkittävä rooli hengitysongelmien kehittymisessä. Tupakointi ja käytetyn savun hengittäminen ovat johtavia kroonisten hengityselinsairauksien syitä aikuisilla. Henkilö, joka altistuu usein kemikaaleille, kaasuille ja teollisuuden saasteille, voi myös kehittää keuhko -ongelmia.
Astma, keuhkoahtaumatauti ja muut krooniset hengityselinsairaudet ovat erittäin vahingollisia keuhkoille ja hengitysteille; keuhkojen ja kurkun limakalvot ovat jatkuvasti tulehtuneet, mikä johtaa liialliseen liman muodostumiseen, turvotukseen ja mahdollisesti kudoksen arpeutumiseen. Kaksi keuhkoahtaumataudin tyyppiä, emfyseema ja keuhkoputkentulehdus, jotka yleensä aiheuttavat tupakoinnin, rajoittavat voimakkaasti keuhkojen kapasiteettia, koska ilmatyynyt vaurioituvat pysyvästi. Kun hengitystiet rajoittuvat, yksilöt ovat alttiita yskäkouristuksille, hengityksen vinkumiselle, hengenahdistukselle, puristava tunne rinnassa ja ruuhkautumiselle. Lisäksi liman kertyminen poskionteloihin ja kurkkuun lisää vilustumisriskiä.
On välttämätöntä, että henkilö hakee lääkärin arviointia, jos hänellä on kroonisen hengityselinsairauden oireita. Lääkäri voi diagnosoida hengitysvaikeuksia kuuntelemalla potilaan rintaa stetoskoopilla ja ottamalla röntgenkuvan. Potilaan on tärkeää selittää oireensa ja sairaushistoriansa tarkan diagnoosin varmistamiseksi. Potilasta voidaan myös neuvoa kävelemään juoksumatolla tai puhaltamaan laitteeseen, jota kutsutaan huippuvirtausmittariksi keuhkojen kapasiteetin mittaamiseksi.
Kun diagnoosi on tehty, lääkäri voi harkita erilaisia hoitovaihtoehtoja. Potilaita kehotetaan yleensä välttämään oireita pahentavia tiloja, kuten tiukkaa liikuntaa ja tupakointia. Usein sairastuneille voidaan määrätä virus- ja antibioottilääkkeitä. Tulehduskipulääkkeet suun kautta voivat helpottaa turvotusta. Erityisiä inhalaattoreita, joita kutsutaan keuhkoputkia laajentaviksi, annetaan potilaille käytettäväksi, jos yskä on huono tai astmakohtaus avataan välittömästi.