Termi “avohoidon herkät tilat” on fysiologisten häiriöiden luokka, jonka vakavia sairauksia pidetään ehkäistävinä lääkkeillä, kotihoidolla ja terveillä elämäntapoilla. Tällä tavoin voidaan myös estää sairaalahoitojen ja sairaalahoitojen esiintyminen ja toistuminen. Tähän sairauteen voidaan luokitella yli 20 sairautta, joista osa on sydän- ja verisuonitauteja, diabetes ja kohonnut verenpaine. Muita sairauksia ovat astma, krooniset virtsatieinfektiot ja gastroenteriitti.
Sairaalahoidolle herkkiä tiloja kutsutaan myös sellaisiksi, koska niitä voidaan myös estää ja hoitaa ”avohoidolla”, joka viittaa kaikkiin avohoitokäsittelyihin tai lääkärintarkastuksiin. Yksinkertaisimmillaan se voi olla säännöllisiä neuvotteluja lääkärin kanssa, mutta se voi sisältää myös biopsioita, verikokeita ja röntgenkuvia. Myös hammashoidot ja kuntoutuskäynnit, kuten sydämen vajaatoimintajakson jälkeen, luokitellaan ambulatoriseen hoitoon. Näiden palvelujen tavoitteena on yleinen terveys ja hyvinvointi paitsi niille, joilla on avohoidossa herkkiä sairauksia, vaan jokaiselle yhteisölle.
Monet sairaudet, joita pidetään avohoidon herkkinä tiloina, ovat kroonisia, mikä tarkoittaa, että potilas on kokenut tai joutuu kokemaan sairauden pitkällä aikavälillä, ehkä koko loppuelämänsä ajan. Ne voivat olla myös akuutteja tai vakavia. Hoidon lisäksi niitä voidaan hoitaa myös sairaalan ulkopuolella. Yksi esimerkki on nuorten tai tyypin 1 diabetes, jossa potilaiden on oltava pysyvästi riippuvaisia insuliinista. Koomaan johtavan vaarallisen korkean tai matalan verensokerin hoitamiseksi potilaat voivat antaa itselleen insuliinikuvia tai syödä glukoositaulukoita.
Ambulatorisen hoidon herkkien olosuhteiden sairaalahoitoon pääsy vaihtelee maan tai alueen mukaan. Esimerkiksi verenpainepotilaiden vastaanottoasteet nousivat Yhdysvalloissa 26 prosenttia vuonna 2003, kun taas diabeteksen vastaanottoaste oli korkein New South Walesissa, Australiassa vuonna 2008. Nämä tilastot ovat erittäin tärkeitä erityisesti hallitukselle, koska ne määrittävät, ovatko väestö saa pääsyn avohoitoon, jos heillä on tarpeeksi resursseja elää terveellisempää elämäntapaa tai jos terveydenhuollon laatu on tyydyttävä. Yleensä avohoidon arkaluonteisten potilaiden korkea pääsyaste viittaa siihen, että terveydenhuollon tarjoamista yhteisölle olisi parannettava erityisesti niille, joilla on alhaiset tulot, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia tai jotka sijaitsevat maaseudulla. Yksi tapa tarjota tällaisia terveyspalveluja on perustaa paikalle ilmaisia klinikoita tai terveyskeskuksia.