Mielenterveystutkimus (MSE) on eräänlainen psykiatrinen arviointi. Sitä käytetään potilaan mielentilan määrittämiseen havaintojen ja kysymysten avulla. Psykiatri esittää kysymyksiä ja tarkkailee, miltä potilas näyttää aluksi ja antaa samalla vastauksia oireita koskeviin kysymyksiin. Potilaan nykyinen mielentila määräytyy sen perusteella, miltä hän näyttää, käyttäytyy ja millaista asennetta hän osoittaa. Mieliala, puhe ja ajattelutapa mitataan myös.
Psyykkisten sairauksien diagnosoimiseksi psykiatrien on luotettava enemmän kuin potilaan psykiatriseen historiaan. Toisin kuin dementian nopeasti seulova mini-henkinen tilatutkimus, mielenterveystutkimus on yksityiskohtaisempi. Se yhdistää psykologiset testit oireiden määrittämiseksi potilaalla, jolla on psykiatrinen historia. Tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon tietoa oikean diagnoosin saamiseksi asianmukaista hoitoa varten.
Yksi psykiatrin mielenterveystutkimuksen ensimmäisistä näkökohdista on potilaan fyysinen ulkonäkö. Paino, ikä ja pituus määritetään, ja tietyntyyppiset ulkonäöt voivat ehdottaa erilaisia mielenterveysongelmia. Parittomat tai kirkkaat vaatteet voivat viitata siihen, että potilas kärsii maniasta, kun taas likaiset tai hauraat vaatteet voivat viitata masennukseen. Potilaat, joilla on epätavallisia muutoksia ulkonäöltään, voivat kärsiä persoonallisuushäiriöstä, ja riippuvuuden merkit viittaavat siihen, että potilas saattaa yrittää itsehoitoa käsitelläkseen mielenterveysongelmia.
Potilaan asenne mielenterveystutkimuksen aikana on toinen näkökohta, jota psykiatrit huomioivat. Jokaisen potilaan olosuhteet vaikuttavat hänen asenteeseensa kliiniseen arviointiin ja tutkimuksen suorittavaan lääkäriin. Potilaat voivat olla yhteistyöhaluisia, yhteistyöhaluttomia ja jopa vihamielisiä. Psykiatrit voivat käyttää näitä reaktioita määrittääkseen, mikä diagnoosi voi olla.
Mielenterveystutkimuksessa arvioidaan myös potilaan mieliala, puhe ja ajattelun näkökohdat. Mielialan määrää se, miten potilas reagoi ja miten hän vastaa oireita koskeviin kysymyksiin. Näiden kriteerien perusteella psykiatri voi ottaa diagnoosin perusteella huomioon potilaan nykyisen mielialan oireineen. Esimerkiksi potilas, joka ei voi kuvata mielialaa omin sanoin, voi kärsiä aleksitymiasta.
Ajatusprosessi ja sisältö ovat tärkeitä näkökohtia mielenterveystutkimuksessa. Psykiatrien on ymmärrettävä, miten henkilö käsittelee tietoa ja mitä hänen ajatusprosesseihinsa liittyy. Tarkemmin sanottuna psykiatrit etsivät harhaluuloja, fobioita ja pakkomielteitä. Lisäksi sisällön voimakkuus on tärkeää. Voimakkuudella on suuri merkitys mielenterveysongelman vakavuuden määrittämisessä.