Reaktionmuodostus on eräänlainen puolustusmekanismi, jossa joku ohjaa alitajuisesti id: n energiaa piilottaakseen todelliset tunteet tavoitteenaan voittaa tai tukahduttaa nämä tunteet niin, etteivät ne voi ilmetä. Kuten muutkin puolustusmekanismit, reaktion muodostuminen ei ole tietoinen valinta, vaan henkilö päättää yrittää tukahduttaa toiveet, toiveet tai uskomukset. Sen sijaan se on mielen itsesuojeluyritys, ja se tehdään ilman tietoista toimintaa. Se voi myös joissakin tapauksissa palata melko näyttävästi.
Reaktionmuodostuksessa joku kokee toiveen tai halun ja käyttäytyy sen vastaisella tavalla. Tämä voi johtua siitä, että henkilö pelkää halua, kokee sen olevan sosiaalisesti mahdotonta hyväksyä tai on huolissaan sen toteuttamisen seurauksista. Joskus tämän puolustusmekanismin syyt eivät ole täysin selviä, ja ne voivat olla erittäin monimutkaisia. Voimakkaat tunteet, kuten rakkaus, viha, ahneus, viha, mustasukkaisuus ja katkeruus, voivat olla mukana reaktion muodostumisessa.
Yksinkertainen esimerkki reaktion muodostumisesta on nähtävissä monilla koulun pihoilla. Lapsi, joka pitää eri sukupuoleen kuuluvasta lapsesta, saattaa käyttäytyä ilkeästi kiinnostavan kohteen suhteen ilmaistakseen vihaa, kun lapsi todella kokee päinvastaisen tunteen. Tämä näkyy myös aikuisten keskuudessa, ja sille on usein ominaista sama liioiteltu tai liiallinen käyttäytyminen. Monet ihmiset ovat olleet lähellä ihmisiä, jotka ovat liian mukavia peittämään esimerkiksi vastenmielisyytensä tai jotka käyttäytyvät näennäisesti altruistisella tavalla peittääkseen ahneuden.
Reaktion muodostumisen taustalla olevat tunteet voivat olla erittäin voimakkaita, ja ne voivat vahvistua ajan myötä. Ihmiset voivat olla asettuneet tunteisiinsa, koska heidän tunteidensa jatkuva kieltäminen on vaikeampaa ylläpitää. Tämä on pidettävä mielessä, kun olet vuorovaikutuksessa jonkun kanssa, joka vaikuttaa epätavallisen tunteelliselta jostakin; joku, joka esimerkiksi voimakkaasti ja kiivaasti vastustaa homoseksuaalisuutta, saattaa kokea tämän ilmiön.
On mahdollista kumota reaktionmuodostustyö, yleensä terapiaistuntojen kautta. Terapeutti voi auttaa potilasta tutkimaan tunteen ja reaktion voimakkuuden syitä ja auttamaan potilasta kohtaamaan syvästi sisäiset tunteet, jotka ohjaavat reaktiota. Ihmiset saattavat kokea tämän prosessin voimakkaaksi ja epämukavaksi, mutta lopputuloksena voi olla parempi henkinen terveys ja kyky nauttia elämästä enemmän tutkimalla tai ainakin tunnustamalla sisäisiä toiveita sen sijaan, että yrittäisivät kumota niitä.