Body-mind centering® on somaattinen terapeuttinen kehonhoitomenetelmä, joka keskittyy tietoisuuden luomiseen ja yhdistämiseen kosketuksen, liikkeen, hengityksen, äänen ja ajatuksen välillä. Bonnie Bainbridge Cohenin, tanssijan, työ- ja hermoston kehitysterapeutin kehittämä kehon ja mielen keskitys® huipentui vuosien joogan, Laban-liikeanalyysin ja japanilaisen katsugen undo -menetelmän tutkimukseen. Cohen on myös työskennellyt laajalti aivovamman saaneiden lasten kanssa helpottaakseen liikkeiden uudelleenkoulutusta. 1970-luvun alussa hän avasi The School for Body-Mind Centering® Amherstissa, Massachusettsissa kouluttaakseen muita tekniikoihinsa. Nykyään tätä tapaa käytetään fysiikka- ja toimintaterapiassa, psykoterapiassa, yleisurheilussa, ja sillä on monia muita sovelluksia.
Body-mind centering® perustuu kahteen pääperiaatteeseen, jotka omaksuvat kehon ja mielen välisen yhteyden teorian. Ensinnäkin se katsoo, että mieli on keskeinen kehon toiminnassa sen sijaan, että se olisi eristetty siitä. Toiseksi mieli voidaan tutkia ja kommunikoida kehon kautta. Lisäksi kehon ja mielen keskitys® sisältää neljä keskittymisaluetta: kehon järjestelmät, kehitysliikkeet, liikkeen uudelleenkoulutus (tai uudelleensuunnittelu) ja ilmaisu liikkeen kautta.
Ensimmäinen askel kehon ja mielen keskittämisen harjoittamiseen on tutkia kehon järjestelmiä, mukaan lukien iho, luusto, hermo, lihas ja endokriininen järjestelmä. Kudos ja solut, jotka muodostavat jokaisen kehon järjestelmän, tutkitaan suoritusmuodolla. Ensinnäkin kudosta tutkitaan luennolla ja tekstillä ja muistetaan sitten kuvien avulla. Seuraava askel on somatisaatio, johon liittyy tietoinen liike kudoksen “mielentilan” paljastamiseksi.
Kehon ja mielen keskittämisen® terapeuttinen puoli tulee voimaan, kun keskittyminen keskittyy tietyn kehon järjestelmän kudoksiin ja soluihin liikkeen aikaansaamiseksi järjestelmän sisällä. Tämä saavutetaan kiinnittämällä huomiota esiintyvään ajatteluun ja taipumukseen liikkua samalla, kun keskittyy alueeseen. Harjoittaja helpottaa tätä prosessia ohjaamalla aihetta yksin tai ryhmässä.
Kehitysliikkeen tutkiminen sisältää opittujen liikemallien tunnistamisen ja myöhempien mallien kehittämisen. Tämä muodostaa liikkeen kolme ”R: ää”: refleksit, oikaisevat reaktiot ja tasapainovasteet. Yhdessä nämä mallit edistävät neurologisia perusmalleja, joista kognitiivinen ajatus sekä fyysinen ja emotionaalinen tasapaino johdetaan. Uskotaan, että minkä tahansa neurologisen perusmallin virheellinen kuviointi tai osittainen kehitys voi johtaa ajattelun tai liikkeen heikkenemiseen.
Liikkeen uudelleenkoulutuksella eli kosketuksella ja uudelleenkuvioinnilla pyritään tunnistamaan ja kohottamaan kudoksen värähtelytaajuutta ja resonanssia suuntaamalla keskittyminen kyseiselle alueelle. Lähtökohtana on stimuloida kudosta värähtelyn avulla, paljon samalla tavalla kuin orkesteri virittää virityshaarukan värähtelyn. Hyödyntämällä tätä sitoutumisperiaatetta kudosten ja solujen liike- ja mieliyhteys muuttuu vähemmän stressaantuneeksi ja palautettavissa.