Hankittu immuunipuutosoireyhtymä (AIDS) on sairaus, jolle on ominaista ihmisen immuunijärjestelmän vaurioituminen, mikä sallii infektioiden, jotka muutoin saataisiin hallintaan, mellakoida. Nämä infektiot, joita kutsutaan opportunistisiksi infektioiksi, olisivat suhteellisen vähäisiä henkilöille, joilla on vahva immuunijärjestelmä, mutta voivat johtaa kuolemaan AIDS -potilailla.
Tämän tilan aiheuttaa virus, ihmisen immuunikatovirus (HIV). Hiv -tartunnan ja aidsin kehittymisen välistä aikaa voidaan pidentää lääkitysohjelmilla, mutta jopa ilman hoitoa on yleensä useiden vuosien viive. Tämä tarkoittaa sitä, että tietämättään HIV -tartunnan saaneilla on useita vuosia, joiden aikana he voivat vahingossa tartuttaa muita.
HIV tarttuu kehon nesteiden, erityisesti siemennesteen, veren ja rintamaidon kautta. Kyyneleet, sylki ja hiki voivat sisältää viruksen, mutta niin pieninä pitoisuuksina, että tartunta näiden nesteiden kautta on käytännössä mahdotonta. Ihmiset tarttuvat yleisimmin suojaamattoman yhdynnän kautta tai jakamalla steriloimattomia neuloja laskimonsisäisten huumeiden käyttäjien kesken.
Kun AIDS todettiin ensimmäisen kerran, sen havaittiin keskittyvän Kalifornian homopopulaatioon, ja se leikattiin epäoikeudenmukaisesti “homosairaudeksi” useita vuosia. Tämä johti siihen, että jotkut heterot ja lapset syrjittiin, ja jotkut lapset pakotettiin koulustaan.
Taudin uskotaan olevan peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Afrikassa, toisin kuin Yhdysvalloissa, tärkein tartuntatie on heteroseksuaali, ja aidsilla on ollut tuhoisa vaikutus moniin Afrikan maihin, mikä on leikattu kaikkein tuottavimman väestörakenteen-nuorten, seksuaalisesti aktiivisten aikuisten-läpi. Haluttomuus puhua rehellisesti siitä, mikä aiheuttaa tilan, hidasti kansainvälistä reaktiota tähän tautiin, mutta jotkut maat hidastavat nyt onnistuneesti aidsin leviämistä edistämällä laajalti kondomien käyttöä.
Yhdysvalloissa sen leviämistä on hidastanut turvallisen sukupuolen menetelmien koulutus ja HIV-tartunnan saaneiden hoitojen kehittäminen, jotka viivästyttävät täysimittaisen aidsin alkamista. Alkuaikoina HIV -diagnoosin saaneella oli vain muutama vuosi elinaikaa, vaikka tauti on edelleen kuolemaan johtava – siitä ei ” toiputa ” – ihmisillä on yleensä pidempi elinajanodote ja pidempi viive ennen etenemistä HIV: ltä. Aidsin kanssa elämisen käsite on sellainen, johon maailma on vasta tottumassa, vaikka lääkehoidot ovat kalliita ja niitä ei ole saatavilla köyhemmissä maissa.