Kortisoli on lisämunuaisten tuottama hormoni. Nämä rauhaset sijaitsevat aivan kunkin munuaisen yläpuolella ja ovat vastuussa verenpaineen säätelystä ja kehon reaktiosta stressiin. Lisämunuaiset ovat myös vastuussa seksuaalisesta kehityksestä ja lisääntymisterveydestä. Jos kortisoli on epätasapainossa, jokin näistä toiminnoista voi vaikuttaa negatiivisesti. Kortisolitesti on suhteellisen yksinkertainen tapa määrittää, onko tähän hormoniin liittyvä epätasapaino, ja voidaanko se suorittaa veren, virtsan tai syljen testausmenetelmillä.
Kortisolitestit suoritetaan useimmiten verikokeella. On tavallista, että tämä testi suoritetaan kahdesti päivässä, jolloin yksi verinäyte otetaan aamulla ja toinen iltapäivällä. Kortisolitasot vaihtelevat luonnollisesti päivän aikana, joten näiden kahden verinäytteen ottaminen voi auttaa lääkäriä määrittämään, vaihtelevatko hormonitasot sopivalla nopeudella.
Kortisolitestin suorittamisesta syljen avulla on tullut suosittu vaihtoehto monille potilaille. Tällä toimenpiteellä potilaan tarvitsee vain sylkeä koeputkeen. Sen sijaan, että kaksi kertaa päivässä, kuten verikokeessa, kortisolitasot on mitattava neljä kertaa päivän aikana sylkeä testattaessa. Potilas tekee tämän testin tyypillisesti kotona ja lähettää sitten koeputket laboratorioon analysoitavaksi.
Toinen mahdollinen menetelmä on virtsan käyttö kortisolitestin muodossa. Tätä testiä varten tarvitaan 24 tunnin virtsanäyte. Potilaalle annetaan astia kotiin vietäväksi ja virtsan keräämiseen. Säiliö säilytetään yleensä jääkaapissa keräysaikana. Kun 24 tuntia on kulunut, potilas palauttaa säiliön aiemmin osoitettuun paikkaan testattavaksi.
On tärkeää kertoa lääkärille, mitä lääkkeitä käytetään ennen kortisolitestejä, koska jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa epätarkkoja tuloksia. Potilaita kehotetaan usein välttämään kaikenlaista rasittavaa liikuntaa koko päivän ajan ennen kortisolikokeita. Makaaminen ja lepo juuri ennen testiä auttaa usein myös testituloksia olemaan tarkempia. Syljen tai virtsan kortisolitestin tehokkuudesta verikokeisiin verrattuna on jonkin verran kiistaa. Siksi monet lääkärit käyttävät mieluummin perinteisiä verikokeita sen sijaan, että käyttäisivät menettelyä, joka voi olla potilaalle kätevämpi.