Räjähdysvamma on vamma, joka aiheutuu räjähdyksen välittömästä läheisyydestä. Tämäntyyppiset vammat ovat yleisimpiä sotilaslääkäreillä, vaikka ne voivat tapahtua myös siviiliympäristössä teollisuusonnettomuuksien ja terroritekojen seurauksena. Räjähdysvammojen hoito voi olla monimutkaista useista tekijöistä, joista vähäisintä on se, että uhreja on usein useita, ja lääkärinhoitoa hakevat ihmiset voivat hukkua traumapalveluihin.
Räjähdysvammat aiheuttavat paineaalto, joka esiintyy välittömästi räjähdyksen jälkeen, sekä räjähdyslaitteen sirpaleet. Ahtaissa tiloissa olevat ihmiset loukkaantuvat todennäköisemmin vakavasti, ja mitä suurempi räjähdys, sitä vakavammat vammat. Massiivisissa räjähdyksissä, kuten ydinräjäytyksissä, monien uhrien välitön kuolema voi tapahtua pommin välittömässä läheisyydessä.
Räjähdysvahinkoja on neljä eri luokkaa. Ensisijaiselle räjähdysvammalle on tunnusomaista sisäinen trauma, kuten keuhkojen barotrauma tai “räjähdyskeuhko”, neurologiset vammat, jotka aiheutuvat aivojen lyömisestä kallon päälle, suoliston ja muiden sisäelinten repeämät, korvatulppien repeytyminen ja maapallon vaurioituminen silmästä. Yksi vakava huolenaihe primaaristen räjähdysvammojen kanssa on se, että ulkoisesti potilaat voivat näyttää hyvältä, mikä saa ensiavun antajat ajattelemaan, ettei potilas ole suuri huolenaihe. Viivästynyt hoito voi johtaa toissijaisiin vammoihin, kuten aivovaurioihin, jotka johtuvat hapenpuutteesta, sekä kuolemaan sisäisestä verenvuodosta.
Toissijaisia räjähdysvammoja ovat ulkoiset traumat, jotka aiheutuvat sirpaleista. Ihmiset, joilla on toissijaisia räjähdysvammoja, voivat myös saada sisäisiä vammoja, ja on tärkeää välttää keskittymistä pelkästään hirvittäviin ulkoisiin vammoihin jättämättä kuitenkaan huomiotta sisäisten vammojen mahdollisuutta. Kolmannen asteen räjähdysvammoja syntyy, kun räjähdys heittää ihmisiä. Ihmiset voivat loukkaantua vakavasti, jos ne törmäävät seiniin ja jalkakäytäviin. Lopuksi sekalaisia tai kvaternaarisia vammoja ovat esimerkiksi palovammat ja murskausvammat.
Räjähdysvammojen hoitoon kuuluu yleensä suuria ensiapuhenkilöryhmiä räjähdyspaikalla, jotka tutkivat ja järjestävät potilaat ennen pakkaamista sairaalaan kuljetettavaksi. Potilaat voivat tarvita leikkausta sekä muita lääketieteellisiä toimenpiteitä räjähdysvamman hoitamiseksi. Räjähdysvammoista selviytyneet tarvitsevat yleensä kuntoutusta toipumisensa aikana, ja heitä on seurattava huolellisesti aivovammojen merkkien varalta. Jotkut traumaattiset aivovammat eivät näy heti ja voivat jäädä tuntemattomiksi tuntikausiksi.