Kehitysviiveen ja autismin välinen yhteys voidaan ymmärtää siten, että autismispektriset häiriöt (ASD) ovat neurologisten haasteiden luokka, joka viivästyy kehityksessä. Muita kehityshäiriöryhmiä voivat olla esimerkiksi autismi, kuten kehitysvammaisuus ja muut kognitiiviset vammat. Henkilö olisi siis täysin oikeassa kuvaillessaan autismia ja siihen liittyviä häiriöitä kehitysviiveen muotoina. Klassinen autismi ja vastaavat ASD: t, kuten Aspergerin tai Rettin oireyhtymä, luokitellaan tutkimustarkoituksiin hermoston kehityshäiriöiksi. Neurodevelopment viittaa tiettyjen toimintojen ja järjestelmien kehittymiseen aivoissa, kun lapsi kypsyy lapsuudesta aikuisuuteen.
Lääketieteen ja terapian ammattilaiset sekä vanhemmat ja asianajajaryhmät viittaavat erilaisiin kehitysviiveisiin ja autismisairauksiin eri termeillä. Autismi ja vastaavat häiriöt luokiteltiin 1990 -luvulla läpäiseviin kehityshäiriöihin. 21 -luvun alussa vanhemmat, tietyt ammattilaiset ja asianajajaryhmät alkoivat kuitenkin väitellä luokitusmuutoksista. Muutoksen kannattajien mukaan uudelleenluokittelu esimerkiksi autismin taajuushäiriön kaltaiseen otsakkeeseen heijasti tarkemmin erityyppisiin kehitysviiveisiin ja näihin viivästymisiin liittyviä autismihäiriöitä. Erityisestä nimikkeistöstä riippumatta kaikki autismin muodot voidaan luokitella kehitysviiveen tyypiksi.
Tyypillisesti lapsi, jolla on diagnosoitu häiriö autismispektrissä, ei noudata samaa neurologisen kehityksen aikataulua kuin muut samanikäiset lapset. Erityisesti spektrillä diagnosoiduilla lapsilla on merkittäviä viivästyksiä kognitiivisten kykyjen kehityksessä, yhteinen yhteys kehitysviiveen ja autismin välillä. ASD -lapsilla kehitysviiveitä esiintyy pääasiassa kielen ja artikulaation, brutto- ja hienomotoristen taitojen sekä sosiaalisten taitojen alueilla. Se, mikä ASD -diagnoosi lapsella on, riippuu läsnä olevista erityisistä kehityshäiriöistä sekä näiden viivästysten vakavuudesta.
Kehitysviiveen ja autismin taajuushäiriön määrittäminen edellyttää, että ammattilainen arvioi lapsen kolmen keskeisen prosessin perusteella: huomattava viive, dissosiaatioaste ja poikkeama keskimääräisistä normeista. Yksinkertaisesti sanottuna lapsen on esitettävä jonkinlainen merkittävä ja havaittavissa oleva viive keskeisellä kehitysalueella, joka liittyy yleisesti autismin spektridiagnoosiin. Viiveitä on oltava yhdellä neurologisella alueella, kun taas muut hermoston kehitysalueet näkyvät normaalialueella – käsite, joka tunnetaan dissosiaationa. Lopuksi lapsen kehityksen on osoitettava poikkeavuutta tai sitä, ettei normaaleja kehitystavoitteita saavuteta muihin samanikäisiin lapsiin verrattuna.