Ganserin oireyhtymä on dissosiatiivinen häiriö, jota aiemmin pidettiin tosiasiallisena häiriönä, jossa potilaalla on fyysisen tai psyykkisen sairauden oireita, kun todellista tilaa ei ole. Oireyhtymä on hyvin harvinainen ja vaikuttaa pääasiassa miehiin. Se havaittiin ensimmäisen kerran vankeilla, ja saksalainen psykiatri Sigbert Ganser raportoi sen vuonna 1898, jonka mukaan oireyhtymä on nimetty.
Potilaat, joilla on diagnosoitu Ganserin oireyhtymä, käyttävät lyhyitä epävakaita käyttäytymisaikoja, joihin voi kuulua hallusinaatioita, yleistä sekavuutta ja tilapäistä halvaantumista. Yleisin oire on likimääräisten vastausten antaminen yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten “viisi”, kun kysytään, kuinka monta jalkaa koiralla on. Tämä eroaa joistakin häiriöistä, jotka saavat potilaat vastaamaan täysin järjettömällä tavalla, koska potilas antaa vastauksen, joka liittyy läheisesti kysymykseen ja osoittaa ymmärtävänsä kysymyksen tyypin.
Ganser -oireyhtymäpotilaat eivät usein muista, mitä he sanoivat tai tekivät outon käyttäytymisen aikana. Vaikka Ganserin oireyhtymän tarkka syy on tuntematon, monet psykiatrit ja muut mielenterveyden ammattilaiset uskovat sen esiintyvän vastauksena äärimmäisen stressaaviin olosuhteisiin. Oireet häviävät usein itsestään muutaman päivän kuluessa siitä, kun potilas on poistettu laukaisevasta tilanteesta.
Erityistä lääketieteellistä hoitoa Ganserin oireyhtymään ei yleensä tarvita, vaikka potilaita seurataan voimakkaasti oireiden aikana varmistaakseen, etteivät he joudu vaarallisiin tilanteisiin. Potilaat käyvät usein terapiaistuntoja auttaakseen mielenterveyden ammattilaisia tunnistamaan, mikä laukaisi oireiden puhkeamisen. Hoito keskittyy myös sellaisten taustalla olevien ongelmien ratkaisemiseen, jotka olisivat voineet aiheuttaa tilanteen, kuten äärimmäisen henkisen vasteen, ja opettaa potilaalle terveitä stressin lievitystekniikoita.
Ganser -oireyhtymäpotilaat voivat kärsiä muista mielenterveysongelmista, mukaan lukien masennus ja persoonallisuushäiriöt. Oireyhtymä ei johdu muista mielenterveyden häiriöistä, mutta henkilöt, joilla on muita mielenterveysongelmia, voivat todennäköisemmin kehittää Ganserin oireyhtymää. Lääkärillä on usein vaikea diagnosoida oireyhtymää sairastavia potilaita oireiden lyhyen luonteen ja sen vuoksi, että potilas saattaa valmistaa oireita saadakseen huomiota tai vastauksena henkisesti tai emotionaalisesti stressaavaan tilanteeseen.
Muut psyykkiset ja fyysiset tilat voivat myös olla vastuussa samanlaisista oireista kuin Ganserin oireyhtymä. Sekaannusta ja järjettömiä vastauksia peruskysymyksiin nähdään usein potilailla, jotka ovat kärsineet aivovammoista, aivohalvauksesta tai kohtauksista. Dementiapotilaat voivat myös näyttää samanlaisia oireita eivätkä muista, mitä tapahtui sekavuuden tai hallusinaation aikana.