Wherry on litteäpohjainen vene, jota käytettiin aikoinaan laajalti matkustajien ja tavaroiden kuljettamiseen Thames-joella ja Itä-Anglian sisävesillä. Se kehittyi Norfolk Keelistä, vanhasta venetyypistä keskiajalta. Wherryjä oli kahta päätyyppiä, kaupallisia ja ilo -wherryjä.
Kauppaveneillä oli tärkeä rooli kaupassa rautateitä edeltävinä päivinä. Wherryn rahtivene voi kuljettaa useita tonneja lastia edestakaisin vesiväyliä ja kanavia pitkin merellä odottaville aluksille. Näiden wherry -veneiden koko vaihteli niiden kulkemien vesiväylien koon mukaan, ja ne vaihtelivat vaihtelevasti 12 m: n (3.66 cm: n) kuuden tuuman (15.24 m: n (0.915 cm): m) 15.24 m (54 jalkaa) kahdeksan tuumaa (16.47 cm).
Wherryn rahtiveneessä oli yleensä mustaksi maalattu runko, mustat purjeet ja valkoiseksi maalattu ura. Rungon ja purjeiden mustan värin oli tarkoitus suojata venettä pölyn ja lian vaikutuksilta, kun taas valkoinen keula varmisti aluksen helpon näkyvyyden. Koura rakennettiin pitkäksi ja ulottuvaksi, jotta aluksesta poistuminen olisi helpompaa aikana, jolloin laskeutumisvaiheita vesiväylillä oli vähän tai ei lainkaan.
Rahtiveneissä oli tavallisesti yksilöllisesti suunniteltuja tai koristeltuja tuulensiipiä ja maston yläosia. Ihmiset voisivat tunnistaa tietyn wherryn omistajan tarkastelemalla sen ainutlaatuista mastomallia tai tuulensiipimallia. Rahtiveneiden lisäksi oli pienempiä wherry -soutuveneitä, joita käytettiin matkustajien kuljettamiseen jokien ja kanavien yli.
Soutuveneillä oli yleensä kaksi veneilijää soutuessa kummassakin päässä. Nämä veneet olivat erityisen suosittuja Elisabetin aikoina, ja niitä käytettiin edelleen 1800 -luvulle asti. Nykyaikaisemman liikenteen saapuminen ja laaja siltojen rakentaminen lopettivat wherry -soutuvenen massan.
Nykyaikaiset liikennemuodot, kuten rautatie, haittasivat myös rahtiliikenteen käyttöä. Nähdessään perinteisen tulonlähteensä katoavan monet kaupallisen wherryn omistajat astuivat kukoistavalle matkailualalle ja muuttivat veneensä huvipuistoiksi. Kauppakamarit suunniteltiin uudelleen siten, että rahtitilan tilalle tulee keittiö, ruokailutila ja olohuone, ja kansille asennettiin istuinalueita.
Höyrypalat ja jahtimaiset wherrit ilmestyivät seuraavaksi paikalle ja löysivät seuraavan. Heidän päivänsä oli kuitenkin ohi, ja wherryjen pitäminen pinnalla suuressa mittakaavassa tuli pian jonkinlaisesta taloudellisesta rasituksesta. Nykyaikana wherryjä omistavat enimmäkseen veneilyn harrastajat ja veneilyklubit, tai ne on kunnostettu ja otettu käyttöön matkailualalle.