Useat tutkimukset, mukaan lukien Bostonin yliopiston ja Harvardin lääketieteellisen koulun tutkijoiden tekemät tutkimukset, viittaavat siihen, että on olemassa sellainen asia kuin geneettinen liikalihavuus. Genetiikka ei vaikuta vain yksilön kehon massaindeksiin, vaan myös siihen, mihin rasvakertymät todennäköisesti varastoidaan. Joissakin tapauksissa geneettiseen lihavuuteen vaikuttavat tietyt geenit. Muissa tapauksissa tiettyjen geenien puuttuminen tai tietyt tiedonpalat geeneissä voivat olla tärkeimpiä tekijöitä.
Vaikka tutkijat ovat jo pitkään ymmärtäneet, että geneettinen liikalihavuus on olemassa, geneettisten komponenttien uskottiin alun perin vaikuttavan vain hyvin harvoihin perheisiin. 21. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavuuteen, erityisesti lapsen lihavuuteen, altistuneet voivat olla yleisempiä. Bostonin yliopiston vuonna 2006 tekemän tutkimuksen mukaan tiedemiehet ovat paljastaneet geneettisen yhteyden, joka voi olla jopa 10 prosentilla eurooppalaisista ja afroamerikkalaisista. Tämä uusi tieto voi johtaa siihen, että tulevaisuudessa löydetään vielä enemmän linkkejä.
Vuoden 2006 tutkimuksessa tutkijat löysivät myös variantin ainakin yhdestä Insig2 -geenistä, jonka tiedetään säätelevän rasvahappoja ja kolesterolisynteesiä. Muunnos löytyi myös toisesta geenistä, mutta sen toimintaa ei ole vielä määritetty. Toisessa Naturen vuonna 2010 julkaisemassa tutkimuksessa ehdotettiin, että tietyn kromosomin poistot voivat antaa viitteitä geneettisestä lihavuudesta, erityisesti lihavuudesta, joka on vakava ja tapahtuu varhain ihmisen elämässä.
Muut tutkimukset ovat myös ehdottaneet, että geneettinen liikalihavuus ei välttämättä ole yhden tai kahden geenin tuote, vaan kokonainen geenisarja. Jos oikea joukko on läsnä, lihavuus voi esiintyä todennäköisemmin, erityisesti tietyissä väestöryhmissä. Tutkijat yrittävät edelleen kartoittaa suurimman osan näistä geeneistä ja määrittää, mikä voi olla vastuussa ihmisen altistumisesta lihavuudelle. Huolimatta jatkuvan tutkimuksen tarpeesta, raportit osoittavat, että on olemassa riittävästi suhdetta, joka viittaa geneettisen lihavuuden olemassaoloon.
Geneettisen liikalihavuuden esiintyminen on erittäin tärkeää, koska lääketieteellinen yhteisö etsii uusia tapoja torjua terveysongelmia. Tieto siitä, että henkilöllä on tietty geneettinen vaihtelu, voi johtaa uusiin hoitomenetelmiin, kuten lääkkeisiin, jotka auttavat torjumaan tätä vaikutusta. Lisäksi lääkintäyhteisö voisi seurata tarkasti niitä, jotka ovat alttiita liikalihavuudelle kannustaakseen terveellisiin elämäntapoihin, yrittäessään estää huonoja ruokailutottumuksia ja istumatonta elämäntapaa.