Mikä on Annexin?

Anneksiini viittaa äskettäin löydettyyn, rakenteellisesti sukua olevaan proteiiniperheeseen. Niitä esiintyy useimmissa elävissä olennoissa ja kaikissa valtakunnissa bakteereja lukuun ottamatta. Anneksiinilla on yhteiset piirteet sitoutua fosfolipidikalvoihin ja kalsiumiin. Ne löytyvät yleensä solun sisältä, mutta joskus myös ulkopuolelta. Anneksiini kuvattiin ensimmäisen kerran 1980 -luvulla, ja sen jälkeen nisäkäslajeista on tunnistettu vähintään kymmenen erilaista anneksiinia.

Anneksiinin biologisten toimintojen tutkimus on tuskin naarmuttanut sen todellista roolia ihmiskehossa. Jo tunnistetuista kymmenestä anneksiinista niiden biologiset toiminnot ovat spesifisiä mutta erilaisia. Entsymaattisena proteiinina anneksiinilla on myös nimi lipokortiini. Lipokortiinit ovat vastuussa toisen proteiinin, fosfolipaasi A2: n, entsymaattisten toimintojen tukahduttamisesta. Tämä mekanismi on analoginen siihen, mitä glukokortikoidit, steroidihormoniluokka, tekevät tulehduksen estämiseksi.

Ihmisillä anneksiinia esiintyy yleensä solujen sisällä, jotka muodostavat kudoksia, jotka puolestaan ​​muodostavat elimet ja elinjärjestelmät. Liitteitä voi kuitenkin esiintyä myös veressä kiertävän solun ulkopuolella. Anneksiini A1, A2 ja A5 ovat kolme tyyppiä, joita on löydetty verestä, vaikka niiden keinot päästä ulos solusta ovat suurelta osin arvoituksellisia. Proteiinit kuljetetaan yleensä ulos solusta signaalipeptidien kautta, mutta nämä anneksiinit eivät sisällä signaalipeptidejä.

Tällaisista anneksiinista tehdystä perustutkimuksesta A1: llä on rooli tulehdusprosesseissa. A2 ja A5 auttavat molemmat antikoagulanttireaktioissa kehossa kilpailemalla muiden proteiinien kanssa sitoutumiskohdista. Tutkijat ovat käyttäneet rakenne-, solu- ja molekyylibiologian menetelmien yhdistelmää tutkiakseen enemmän anneksiinien luonnetta. Jotkut näistä menetelmistä sisältävät röntgenkristallografian, pienen ja korkean resoluution elektronimikroskopian, anneksiinien valmistamisen niiden vuorovaikutuksessa olevien proteiinien kanssa ja myös suurten määrien proteiinien tuottamisen kokeellisiin tarkoituksiin.