Käyntikortit ovat pieniä kortteja, joiden mitat ovat 2.5 x 3.5 tuumaa (6.35-8.89) tai kooltaan suunnilleen samanlaiset kuin perinteiset pelikortit. Näissä korteissa voi olla urheilutähtien nimiä ja kuvia, tai ne voivat olla urheiluun suuntautumattomia, ja niissä voi olla kuvia elokuvista tai sarjakuvahahmoista. Kauppakorttien kerääminen, säästäminen ja joskus pelaaminen on ollut suosittu harrastus monta vuotta.
Ensimmäiset varsinaiset kauppakortit valmistettiin 20 -luvun alussa. 19 -luvun lopulla joillakin ihmisillä oli kuitenkin pieniä liinoja, joissa oli baseball -pelaajien nimet. Siirtyminen korttien valmistamiseen paperista otti vähitellen vallan, ja kortit olivat yleensä lahjoja, joita voitiin hankkia ostamalla erilaisia tuotteita, kuten purukumia, muroja tai tupakkaa.
20 -luvun alun kauppakortit olivat yleensä suunnattu baseball -pelaajien nimien ja tilastojen luetteloimiseen, ja baseball -kortit ovat edelleen erittäin suosittuja. Ne, jotka keräävät vakavasti kauppakortteja, voivat maksaa paljon joistakin varhaisimmista tuotetuista korteista, varsinkin koska monet niistä sisältävät virheitä. Virheitä ei pidetä korttikaupan ongelmana vaan pikemminkin hyveenä, koska se tekee korteista harvinaisia tai ainutlaatuisia.
Vähitellen kortit tulivat myynnin painopisteeksi lahjatuotteiden sijasta. Joitakin myytiin edelleen ohuilla kuplalevyillä. Baseball -joukkueiden määrän laajentuminen laajensi käytettävissä olevia kortteja ja ne voivat myös listata arvokkaita tilastotietoja. Muut urheilulajit tuottivat myös kauppakortteja, ja jalkapallo-, koripallo- ja jääkiekkokortteja on vain muutamia.
Kuten nimestä voi päätellä, ihmiset voivat vaihtaa kortteja muiden kanssa saadakseen kortteja, joita heillä ei ole. Joskus kaupat vaihtavat myös rahaa, ja rahakunnossa olevat kortit, varsinkin jos ne ovat harvinaisia, voivat olla arvokkaita. Verkossa on lukuisia kauppayhteisöjä, mikä antaa ihmisille paremman pääsyn muiden kortteihin, joita heiltä saattaa puuttua.
Yksi mielenkiintoinen muunnelma kaupankäyntikortista on suosittujen lastenohjelman Yu-Gi-Oh! Kanssa tuotetut kortit. Lapset voivat kerätä kauppakortteja ja vaihtaa niitä, mutta he käyttävät kortteja myös esityksessä esitetyn pelin pelaamiseen. Voittajat voivat ehkä pitää yhden tai useamman häviäjäkortin pelin jälkeen, vaikka kaikkia pelejä ei pelata “muistoksi”.
Korttien kerääminen voi varmasti olla hauskaa, ja perinne on ollut esillä kielellä ja poskella JK Rowlingin työssä. Harry Potter -sarjassa lapset saavat kuuluisia velho -kortteja ostamalla suklaasammakkoja. Niitä voidaan sitten vaihtaa muiden velhojen hankkimiseksi.