Maasilta on silta, joka on rakennettu useista jänteistä ja suunniteltu kulkemaan kuivan maan poikki vesistön sijaan. Viadukteja voidaan käyttää monilla eri tavoilla, ja tämän tyyppisestä siltasuunnittelusta löytyy lukuisia esimerkkejä eri puolilta maailmaa, ja ne on toteutettu erilaisilla materiaaleilla. Viadukteja on rakennettu muinaisista ajoista lähtien kuljettamaan jalka- ja kärryliikennettä, ja nykyään niitä voidaan käyttää autoille, jalankulkijoille, pyöräilijöille, junille ja kuorma-autoille.
Yksi yleinen maasillan paikka on laaksoissa. Maasillan rakentaminen mahdollistaa tien tai rautatien kulkemisen nopeasti laakson tai kuilun yli sen sijaan, että insinöörit joutuisivat suunnittelemaan polun tiepohjalle, joka pääsee laakson pohjalle, ja sitten luomaan reitin laaksosta ulos. Vaikka maasillan rakentaminen voi olla aluksi erittäin kallista, se on yleensä halvempaa ja turvallisempaa kuin tien pitäminen tasaisella maalla.
Maasiltaa voidaan käyttää myös alueella, jossa päällekkäin on useita eri liikennevirtoja, jolloin liikenne pääsee kulkemaan sillan ohi ja alta, jolloin liikenteessä on vähemmän häiriöitä. Maasillat ovat yleisiä alueilla, joilla on paljon moottoriteitä ja joihin mahtuu useita liikennevirtoja pakottamatta liikennettä pysähtymään. Myös maasiltarakentaminen on erityisen yleistä alueilla, joilla junat ja autot joutuvat kulkemaan suunnilleen samoissa paikoissa. Junat voidaan ajaa maasillan alla, kun taas autot voivat ajaa sillä tai päinvastoin. Kummassakaan tapauksessa autoliikenteen ei tarvitse pysähtyä ohittaakseen junia, ja junan/auton törmäysriski pienenee huomattavasti.
Klassisessa maasiltasuunnittelussa insinöörit aloittavat rakentamalla sarjan torneja, yhdistämällä tornit kaarilla ja asentamalla tiepohjan. Jos maasilta on suunniteltu siten, että liikenne voi virrata sen alla, kaaret on rakennettava erityisen korkealle, jotta ohikulkevalla liikenteellä on riittävästi tilaa. Matalien laaksojen yli olevissa maasiltaissa ja muissa tilanteissa, joissa alapuolella ei ole liikennettä, voi olla paljon matalampia kaaria, koska raivaus ei ole ongelma.
Monet historialliset maasillat on tehty kivestä ja tiilestä, mutta myös metallia ja betonia voidaan käyttää. Vanhojen maasillan paikkakunnilla suojeluorganisaatiot pyrkivät joskus pitämään maasillan hyvässä toimintakunnossa, sillä kivi- ja tiilisillat ovat esteettisesti arvokkaita. On myös mahdollista löytää esimerkkejä hylätyistä maasiltaista, jotka jäivät taakse, kun tiet liikkuivat tai muuttuivat ajettamattomiksi, ja näistä kohteista tulee joskus suosittuja kävelijöiden keskuudessa.