Boikotointi on koordinoitu pyrkimys välttää tavaroiden ja palvelujen ostaminen tietyltä yritykseltä tai henkilöltä. Boikotit on suunniteltu painostamaan yrityksiä ja pakottamaan ne uudistamaan tapojaan tavalla, joka tyydyttää boikottiin osallistuvat ihmiset. Työntekijät ja kansalaisoikeusliikkeet ovat molemmat käyttäneet boikotteja laajasti poliittisina välineinä, ehkä tunnetuimmin Montgomeryn linja-boikotissa vuosina 1955-56 Amerikan eteläosassa.
Termi “boikotti” viittaa todelliseen henkilöön, kapteeni Charles Boycottiin, englantilaiseen, joka oli vastuussa maan hallinnasta Irlannissa 1800 -luvulla. Kun hänen vuokralaisensa painostivat häntä alentamaan vuokriaan, hän kieltäytyi tekemästä sitä ja karkotti heidät. Vastauksena vuokralaiset järjestäytyivät kieltäen häneltä tavarat ja palvelut. Hänen viljansa mätäntyivät pelloilla, koska hänellä ei ollut maatyöntekijöitä, hän ei kyennyt saamaan elintarvikkeita ja tarvikkeita, ja hän huomasi olevansa siististi erotettu yhteisöstä. Vuoteen 1880 mennessä ”boikottikäsittelyä” käytettiin muualla, ja sana levisi nopeasti myös muille kielille ja maailman alueille.
Boikotin aloittamiseen on useita syitä. Yleensä boikotin järjestäjät pitävät boikottia viimeisenä keinona ja yrittävät ensin painostaa asianomaista yritystä muilla tavoilla, kuten vetoomuksilla ja kohteliailla kirjeillä. Jos yritys kieltäytyy edelleen toteuttamasta uudistuksia, johtajat julistavat boikotoinnin ja kannustavat ihmisiä välttämään liiketoimintaa boikotoidun yrityksen kanssa sekä järjestävät koulutus- ja mediakampanjan selittääkseen boikotin perustelut yrittäessään saada enemmän ihmisiä mukaan.
Jos boikotointi on riittävän suuri, yritys alkaa kokea taloudellisia ongelmia, ja se voi joutua muuttamaan tapojaan. Boikottia on käytetty muun muassa integraation, maatilojen työntekijöiden korkeampien palkkojen, työntekijöiden suojelun lisäämisen ja paremman liiketoimintatavan edistämiseksi. Boikottien kaltaisissa kampanjoissa ihmiset ovat järjestäneet “myyntejä” ja pyytäneet organisaatioita vetämään investointeja tietystä maailman alueesta, ehkä etenkin Etelä -Afrikasta. Lukuisat akateemiset laitokset ympäri maailmaa luopuivat Etelä -Afrikasta protestoidakseen apartheidia vastaan pakottaen Etelä -Afrikan hallituksen harkitsemaan uudelleen politiikkaansa tai menettämään suuria rahoituksia.
Joissakin maissa on laillisia rajoituksia boikotille ja niiden järjestämiselle. Monet näistä laeista keskittyvät eroon työntekijöiden johtaman ensisijaisen boikotin ja toissijaisten boikottien välillä, joissa kolmansia osapuolia pyydetään kieltäytymään holhottamasta tiettyä yritystä. Toissijaiset boikotit, joihin liittyy pakottamista, ovat laittomia joissakin maissa. jos esimerkiksi autonosien valmistajan työntekijät iskivät yrittäessään pakottaa valmistajan boikotoimaan autonvalmistajaa, tästä voi seurata laki.