Radioviestintäjärjestelmä on kokoelma kiinteitä ja liikkuvia radiolaitteita, jotka on suunniteltu palvelemaan organisaatiota sallimalla tietyt kommunikaatiotilat, kuten yksi monelle ja yksi yhteen. Yhteinen radioviestintäjärjestelmä käyttää yhtä tai useampaa kiinteää sivustoa, joilla on mahdollisuus toistaa ja välittää viestejä läheisille ja etäisille sivustoille tarpeen mukaan. Kaksisuuntaisen radion avulla ihmiset voivat vaihtaa viestejä, kun taas radiolähetys on tiedonsiirto vain yhteen suuntaan. Radioviestintäjärjestelmässä käytetään monia taajuuskaistoja ja modulaatiotyyppejä. Taajuudet 0.3 megahertsistä (MHz) noin 3,000 MHz ns. Korkeataajuiseen, erittäin korkeataajuiseen ja erittäin korkeaan taajuuteen, jotka on järjestetty erilaisiin erityistarpeisiin, ovat erittäin pitkän kantaman, maasto- ja kaupunkirakenteen signaalin tunkeutuminen.
Moderni kaksisuuntainen radiojärjestelmä (2WRS), joka on vaihtoehtoinen nimi radioviestintäjärjestelmälle, sisältää tyypillisesti kolme käyttäjätilaa. Kannettavalla radiokäyttäjällä on kädessä pidettävä lähetin-vastaanotin tai lähetin-vastaanotin, laite, joka toimii paristoilla ja on riittävän helppo ottaa melkein minne tahansa, matkaviestinradiokäyttäjällä on yleensä lähetinvastaanotin asennettu ajoneuvoon, ja kiinteän tai perusradion käyttäjä istuu asema, jossa on kiinteät radiolaitteet. Siirrettävää radiota voidaan kuljettaa ja käyttää paikallaanoloaikana. Radioelektroniikka on parantunut paljon 1900 -luvun alusta lähtien, koska akkutekniikassa on tapahtunut läpimurtoja, jotka lisäävät kannettavien radioiden puheaikaa. Jotkut tekniikat mahdollistavat jopa radiolähetystehon automaattisen säädön vastaamaan käyttäjän sijainteja suhteessa kiinteisiin asemiin.
Radioviestintäjärjestelmän käyttäjät voivat kommunikoida kaikille ryhmän jäsenille samanaikaisesti. Käytännössä jokaiselle organisaation ryhmälle myönnetään todellinen kanava tai virtuaalinen yksityinen kanava, jossa ryhmä voi kommunikoida häiritsemättä muiden ryhmien viestintää. Tämä ominaisuus on mahdollinen perinteisessä analogisessa viestinnässä käytettävien radiovastaanottimien kanavavalinnalla.
Perinteisessä analogisessa viestinnässä kanavat allokoidaan eri ryhmille, ja kun ryhmiä on liikaa, trunking -tekniikan avulla radioryhmillä voi olla virtuaalikanava tarpeen mukaan. Tässä tilassa kanavaradioviestintäjärjestelmä vaatii tietoliikennekykyisiä tilaajayksiköitä, joita kutsutaan kanavaradioiksi. Kanavan käyttämisen sijasta kanavaradio pyytää automaattisesti kanavaa käyttäjän tietämättä. Käyttäjä tietää vain, että on pääsy tiettyyn virtuaaliseen kanavaan tai keskusteluryhmään. Jatkuva piippaus ilmoittaa käyttäjälle, että virtuaalikanava on muodostettu ja että käyttäjä voi jo puhua.