Monet ihmiset ovat nähneet sarjarobotteja toiminnassa joko kokoonpanolinjoilla tai elokuvissa. Esimerkki on robotti, joka auttaa tuotteen kokoamisessa. Se on sarjarobotti, koska käsivarressa on nivelet kytketty sarjaan, ja jokaisessa liitoksessa on yksi tai useampia moottoreita tai toimilaitteita, jotka on kytketty tankoihin, jotka mahdollistavat käsivarren liikkeen ihmisen tapaan.
Ihmisen käsivarsi kiinnitetään ensin olkanivelellä, sitten kyynärpäällä ja lopulta ranteella. Tämä on myös sarjakokoonpano, mutta se on paljon monimutkaisempi kuin useimmissa sarjaroboteissa. Ihmisen olkapää mahdollistaa laajan liikkuvuuden, samoin kuin ranne. Tätä varten robotiikassa on käytettävä useita moottoreita, joissa on kiertokanget, jotka mahdollistavat samanlaisen liikkeen. “Moottorit” henkilön käsivarressa ovat lihakset, jotka kulkevat käsivarressa ja vartaloon.
Kun verrataan ammattitanssijan armoa tyypillisen sarjarobotin toimiin, ero tulee ilmeiseksi. Sarjarobotti ei voi olla niin tyylikäs, koska sillä ei ole niin monia mahdollisia liike- ja voimavariaatioita robottimoottoreissa. Jopa kehittyneiden tanssirobotien kanssa moottorivoimia ohjataan digitaalisella ohjelmistolla, mikä tuo viiveitä, jotka rajoittavat sulavaa liikettä.
Sarjarobottien on oltava vain tarpeeksi siro suorittamaan tehtävänsä. Yleensä osa on otettava, asetettava juuri sellaiseksi ja käsiteltävä jollakin tavalla, kuten juottamalla piirilevyyn tai kiristämällä työkalulla. Tämän tehtävän suorittaminen ei välttämättä vaadi tasaista tai sulavaa liikettä.
Sarjamobottien varhaisessa suunnittelussa ihmiskehoa emuloitiin työntekijöiden korvaamiseksi kokoonpanolinjoilla. Myöhemmin mallit poistuivat tästä mallista ja ottivat huomioon vain sen, mitä käytännön kannalta tarvittiin. Paremman tarkkuuden vaatimusten kasvaessa malleja kehitettiin niin pitkälle, että sarjarobotit voivat – laserleikkaustekniikan avulla – jäljitellä taitavia käsityöläisiä. Sarjarobotit voivat veistää myös tarkat hammaskruunut.
Sarjarobotiikan yleismaailmalliset ongelmat, jotka vaativat jatkuvaa arviointia, sisältävät virheen vahvistamisen liitoksesta niveleen, moottorin tai toimilaitteen painosta sekä kokonaislujuudesta ja jäykkyydestä. Sarjarobotin on oltava riittävän vahva suorittamaan tehtävänsä satoja tuhansia kertoja, mutta ei niin raskas, että se hidastaa toimintaa. Tämä on erityisen tärkeää pitkillä kokoonpanolinjoilla. Pienestä viivästymisestä voi tulla suuri ongelma.