Digitaalinen videolähetys (DVB) on protokolla, joka on määritetty määrittämään kuinka digitaalinen yleislähetys tapahtuu käyttämällä erilaisia ääni- ja videoviestintäverkkoja. Sellaisena se liittyy tapaan, jolla yleisradiotoiminta tapahtuu käyttämällä kaapeli-, satelliitti- ja maanpäällisten verkkoinfrastruktuurien yhdistelmää. Tätä protokollaa käytetään monissa osissa maailmaa, Australiassa, monissa osissa Eurooppaa ja Aasiaa sekä Afrikan mantereella sijaitsevissa maissa, jotka käyttävät sitä lähetysstandardina. European Telecommunications Standards Institute (ETSI) kannattaa tekniikan käyttöä.
DVB: n alkuperä voidaan jäljittää 1990 -luvun alkuvuosiin. Tänä aikana useat eurooppalaiset yhteisöt, jotka harjoittavat yleistä televisiolähetystä, muodostivat organisaation, joka tunnetaan nimellä European Launching Group. Jäsenyys käsitti laajan valikoiman laitevalmistajia, yleisradiotoimittajia ja erilaisia viranomaisia, joiden tehtävänä oli säännellä televisiolähetyksiä kaikkialla Euroopassa. Ajan myötä tämä ryhmä laajeni sisältämään myös muita paikkoja ja nimettiin uudelleen DVB -projektiksi. Tällä hetkellä tämä ryhmä edustaa yli 200 erilaista organisaatiota, jotka sijaitsevat vajaassa 30 maassa ympäri maailmaa.
Yksi DVB: n päätavoitteista on asettaa standardit yhtenäisille signaalilähetyksille, jotka ovat turvallisia. Näiden standardien laatimisessa protokollat auttavat estämään siirtopiratismia. Toisin sanoen signaalien siirtämiseksi tai vastaanottamiseksi laitteet on valmistettava tiettyjen standardien mukaisesti ja ne on konfiguroitava määrätyille taajuuksille. Lähetyksen kuljettamiseksi standardit sisältävät myös huolellisesti määritettyjen pakkausprosessien käytön, joiden avulla signaali voidaan siirtää helposti lähtöpisteestä päätepisteeseen. Vastaanottopäässä laite purkaa vastaanotetun datan ja sallii lähetyksen loppuun.
Yksi etu DVB: n käyttämisestä valittavana protokollana digitaalisessa medialähetyksessä on se, että se edustaa avointa lähetysjärjestelmää suljetun sijaan. Suljettu järjestelmä on yleensä sisällöntuottajakohtainen, sitä voidaan käyttää vain televisiolähetysten kanssa, ja se on yleensä kiinteä eikä laajennettavissa. DVB voi tarjota kaikki suljetun järjestelmän toiminnot ja mahdollistaa loppukäyttäjän käyttää erilaisia sisällöntuottajia. Se mahdollistaa myös henkilökohtaisten tietokoneiden ja televisioiden vuorovaikutuksen yhtenäisenä yksikkönä.