CDMA -älypuhelimet ovat eräänlainen matkapuhelin, joka käyttää CDMA (Code Division Multiple Access) -tekniikkaa toimiakseen ja suorittaakseen perustoimintonsa. Tekniikka on yleensä peräisin radiotornista tai ainakin keskittyy siihen, ja sen lähettämä signaali mahdollistaa tietyn verkon puhelimien muodostaa yhteyden ja vastaanottaa palvelua äänipuheluita ja tiedonsiirtoa varten. Useimmat nykyaikaiset älypuhelimet käyttävät joko CDMA: ta tai kilpailevaa teknologiaa, joka tunnetaan maailmanlaajuisena matkaviestinjärjestelmänä (GSM). Valinta tehdään operaattoritasolla, ja puhelimet, jotka on ohjelmoitu yhdelle tai toiselle alustalle, eivät yleensä voi vaihtaa operaattoria. Suurin osa maailman älypuhelimista on GSM-muotoisia. CDMA -tekniikka on lähes yksinomaan amerikkalaista, ja sitä käyttävät pääasiassa kourallinen yhdysvaltalaisia palveluntarjoajia.
Teknologian perusteet
Matkapuhelintekniikan mekaniikka on usein hieman monimutkaista ja sisältää yleensä useita eri komponentteja. Pääsymekanismit ovat yksi palapelin tärkeimmistä osista, ainakin liitettävyyden kannalta. Niiden tehtävänä on auttaa varmistamaan, että fyysinen puhelin pystyy käyttämään data- ja puheverkkoa, joka kantaa puhelunsa ja lähettää lähetettyjä ja vastaanotettuja tietoja.
Yksi CDMA-tekniikoiden ainutlaatuisimmista asioista on, että tukiaseman matkapuhelintornissa ei ole raja-arvoa käyttäjien määrälle ennen kuin asema päättää, että puhelun laatu saattaa kärsiä. CDMA käyttää hajaspektritekniikkaa. Yksinkertaisesti sanottuna radiosignaali on jaettu, koodattu ja hajallaan laajemmalle taajuusalueelle kuin alkuperäinen signaali. Jaettu signaali yhdistetään sitten uudelleen, kun se saavuttaa vastaanottimen, kullekin käyttäjän signaalille annetun yksilöllisen koodin perusteella. Joidenkin etujen joukossa tämä mahdollistaa suuremman järjestelmän kapasiteetin sekä turvallisuuden ja yksityisyyden.
Alku
CDMA-älypuhelimet ja niihin liittyvä tekniikka ovat olleet kaupallisessa käytössä vuodesta 1995. Qualcomm® kehitti ensimmäisen CDMA-tekniikan, joka tunnetaan nimellä Interim Standard 95 (IS-95), tuotenimellä cdmaOne®. Sitä pidetään 2G: n tai toisen sukupolven langattomana puhelintekniikkana. Qualcomm®-standardi IS-2000, joka tunnetaan myös nimellä CDMA2000®, on 3G- tai kolmannen sukupolven tekniikka, jota useimmat CDMA-älypuhelimet käyttävät, vaikka käytössä on myös useita CDMA2000®-tekniikan muunnelmia. Myös 4G- ja LTE -verkoilla on yleensä omat teknologiansa.
Yleiset piirteet
On vaikea sanoa vain katsomalla puhelinta, käyttääkö se CDMA -tekniikkaa, ja tätä yhteysalustaa voivat käyttää melkein kaikki modernit puhelimet. Useimmissa on ominaisuuksia, kuten multimediaviestit, video, nopea Internet-yhteys ja digitaalikamerat. Sähköpostitoiminto, QWERTY-näppäimistötoiminto, mobiilitelevisio ja videoneuvottelut ovat joitain muita käytettävissä olevia ominaisuuksia. Tämä kyky tarjota enemmän laskenta- ja yhteystoimintoja kuin perusominaisuuspuhelin erottaa älypuhelimet tavallisista matkapuhelimista. Päätös siitä, miten fyysinen käyttöoikeus määritetään, tehdään yleensä operaattorin tasolla eikä vaikuta puhelimen hyödyllisyyteen.
Ne ovat tosiasiallisesti tietokoneita – vaikkakin pienempiä kuin kannettavat tai pöytätietokoneet -, jotka käyttävät käyttöjärjestelmää, joka mahdollistaa sovellusten tai sovellusten kehittämisen. Nämä ovat ohjelmistoja, jotka voidaan ladata Internetistä ja käyttää älypuhelimessa. Saatavilla on kirjaimellisesti kymmeniä tuhansia älypuhelinsovelluksia, jotka suorittavat lukuisia erilaisia tehtäviä, kuten pankkitoimintaa, sääennusteita, sosiaalista verkostoitumista ja pelaamista.
Vaihtoehtoiset alustat
Ensisijainen vaihtoehto CDMA -tekniikalle on GSM -alusta, ja suurin osa maailman älypuhelimista toimii GSM: llä. Muitakin huomattavia eroja on. Yksi on se, että CDMA -älypuhelimissa puhelinnumero liitetään tavallisesti itse matkapuhelimeen. GSM -tekniikassa puhelinnumero yhdistetään irrotettavaan SIM -korttiin (SIM -kortti), jota on käytettävä. GSM -alusta on myös huomattavasti avoimempi, ja puhelinten omistajat voivat yleensä reitittää laitteensa monille eri operaattoreille. CDMA -puhelimet ovat sen sijaan useammin “lukittuja”, ja niitä voi käyttää vain palveluntarjoaja, joka myi ne ja aloitti ne.