Magneettinen pää on mikä tahansa laite, jota käytetään jonkinlaisella tallennustekniikalla ja joka on suunniteltu soveltamaan tietoja fyysiseen tietovälineeseen, kuten nauhaan tai kiintolevylle. Konsepti käyttää sähkömagneettisuutta saadakseen tietyn materiaalin muuttamaan suuntaansa elinkelpoisella tavalla, jonka toistoresurssi voi tulkita. Perinteisesti magneettisia päitä käytetään jonkinlaisella teoksella, joka on päällystetty rautaoksidilla. Levyasemat käyttävät samaa periaatetta, mutta muuttavat magnetismin sähkövirraksi.
Nauhoittimissa magneettinen pää pysyy paikallaan nauhaa kulkiessaan sen pintaa pitkin. Tätä prosessia varten käytetään kahta mallia: kiinteä tai pyörivä pää. Äänen tallentamiseen käytetään yleensä kiinteitä päitä, jotka säätävät magneettisesti kahta tai useampaa kanavaa nauhan pituudella. Pyörivää päätä käytetään videotekniikkaan, jossa magnetoidut tiedot asetetaan kulmaan nauhan pituudelta koko pinnan hyödyntämiseksi.
Nauhapohjainen magneettinen pää käyttää perusrakennetta ohjaamaan sähkömagneettista energiaa, jota käytetään rautaoksidin tietojen tallentamiseen. Magneettinen materiaali on muotoiltu pyöreäksi tai neliömäiseksi, jossa on reikä, jolloin ilma tai muu materiaali voi toimia eristeenä. Kun nauha kulkee magneettista päätä pitkin, sähkömagneettinen energia magnetoi nauhan rautaoksidin. Hyödyntämällä laitteeseen kytkettyä lankakelaa, sitä voidaan käyttää joko magneettisena päänlukijana tai magneettisena tallennuspäänä. Tämä tarkoittaa, että nauha voidaan joko lukea tietojen perusteella tai asettaa tietoja sen pituudelle tallennusta varten.
Kiintolevyillä magneettinen pää on suunniteltu hyvin eri tavalla ja sillä on erilainen tarkoitus. Magneettinen pää, joka koostuu käämikääreisestä ferriitistä, sijaitsee levyn pinnan yläpuolella ja tuottaa magneettikentän. Tämä kenttä on keskittynyt sähkövirtaan. Levyn pyöriessä sähkömagneettinen reaktio luo sähköisiä tietoja, jotka tallennetaan myöhempää käyttöä varten. Samoin virtaa käytetään tietojen lukemiseen.
Kiintolevytekniikan magneettinen pää on vuosien varrella käynyt läpi monia muutoksia. 1990-luvun alussa keksittiin metalli-in-gap -päitä, jotka käyttivät pientä metallikappaletta ferriitin sisään helpottamaan tiivistettyjen tietojen käsittelyä. 2000 -luvun alussa kiintolevyn rakenteeseen lisättiin lämmittimiä, jotta magneettiset päät toimivat toisten levylevyjen kanssa. Näistä laitteista syntyvä lämpö auttaa kyllästämään levyn voimakkaammalla magnetismilla, mikä varmistaa, että tiedot tallennetaan turvallisemmin.