Monispektrinen kuva luodaan mittaamalla energiaa eri aallonpituuksilla ja käyttämällä eri värejä edustamaan kullakin erillisellä aallonpituudella olevaa energiaa. Erilaiset harmaasävyiset kuvat, joita kutsutaan bändeiksi, saavat eri värin ja yhdistetään luomaan yhdistelmäkuva. Esimerkiksi vyöhyke A voi olla punainen, kun taas bändi on sininen ja vyöhyke C vihreä. Yhdistä ne ja yhdistelmäkuvaan muodostuneet värikuviot antavat katsojalle mahdollisuuden tunnistaa kohteen pintaominaisuudet.
Satelliittikuva, joka kuvaa yksityiskohtia, kuten vuoria, rakennuksia ja vettä laajalla maa -alueella, on loistava esimerkki monispektrisestä kuvasta ja yksi yleisimmistä multispektrisen tekniikan käyttötarkoituksista. Yhdysvaltojen Landsat -satelliittiohjelma on tarjonnut laajan valikoiman moninäköisiä kuvia sen ensimmäisen satelliitin laukaisun jälkeen vuonna 1972. Tämä satelliitti välittää jatkuvasti valtavia määriä dataa takaisin Maahan. Landsat 7, uusin Landsat-satelliitti, on kiertoradalla, jonka avulla se voi ottaa uudelleen kuvan 2 asteen maasta 16 päivän välein.
Landsatin multispektristen kuvien antamat tiedot ovat arvokkaita monilla aloilla, kuten hydrologiassa, ympäristön seurannassa ja maankäytön arvioinnissa. Monet maat luottavat Yhdysvalloissa sijaitsevan ohjelman tietoihin ja ovat perustaneet asemia tietojen vastaanottamiseksi suoraan. Asemat antavat näille maille mahdollisuuden vastaanottaa tiedot melkein heti niiden keräämisen jälkeen odottamatta, että NASA käsittelee ja jakaa kuvat uudelleen. NASA hyväksyy asemat sillä sopimuksella, että asemat toimittavat tiedot niille, jotka tarvitsevat sitä alueellaan.
Multispektrinen kuvantaminen avaruudesta sai alkunsa vuonna 1968, kun NASA sisällytti sen Apollo 9 -tehtävään. Ei kulunut kauaa, kun miehittämättömät satelliitit, jotka on suunniteltu erityisesti monispektriseen kuvantamiseen, laukaistiin. Teknologia ei ole lakannut kehittymästä vuosikymmenten aikana, ja hyperspektrinen kuvantaminen, joka voi kaapata niin sanottuja kapeita informaatiokaistoja-verrattuna multispektrisen kuvantamisen laajakaistoihin-tarjoaa nyt entistä yksityiskohtaisempia tietoja tutkijoille ja muille.
Hyperspektrinen kuvantaminen voi ottaa karhon leveyden suhteellisen pieneksi 11 kilometriin tai alle 7 mailiin. Tällaisen kuvantamisen ongelma oli pitkään ollut nopeasti liikkuvien ilma- ja avaruusajoneuvojen kulkevien laitteiden nopeus. Ajoneuvon nopeus jätti liian vähän aikaa laitteille keskittyä ja luoda näin yksityiskohtaisen kuvan. Tieteellinen kehitys on poistanut tämän esteen.