SCART -liitin on kaapelityyppi, jota käytetään audiovisuaalisten laitteiden, kuten televisioiden, DVD -soittimien ja vastaavien, liittämiseen. SCART on lyhenne sanoista Syndicat francais des Constructeurs d’Appareils Radio et Television, koska alan standardi asetettiin ranskalaisen Peritel -yhtiön tuottaman alkuperäisen käyttöliittymän avulla. SCART-liittimen päässä on 21 nastaa, joten sitä kutsutaan myös 21-nastaiseksi EuroSCART-liittimeksi.
SCART otettiin käyttöön vuonna 1977 televisioiden kanssa käytettäväksi. Se toimii keräämällä analoginen signaali yhdentyyppiseen liitäntään käytettäväksi kaikkien audiovisuaalisten laitteiden kanssa. Ennen SCART -liittimiä RF -antennia käytettiin analogisen signaalin lähettämiseen televisioon.
1980-luvulla SCART-liitintä päivitettiin niin, että se pystyi kuljettamaan S-videosignaaleja ja analogisia signaaleja. Tämä tarkoitti sitä, että sitä voitaisiin käyttää kaksisuuntaisena liittimenä television ja muiden audiovisuaalisten laitteiden välillä. Nykypäivän SCART-liittimissä voi olla RGB-video-, komposiitti-, digitaalinen, analoginen, S-video- ja stereoäänitulo ja -lähtö.
SCART -liitin tarjoaa fyysisen ja sähköisen yhteyden kahden audiovisuaalisen laitteen välillä. Jokaisessa laitteessa on 21-napainen naarasliitäntä, johon urosliittimillä varustettu kaapeli voidaan kiinnittää laitteeseen. 21. nastaa ei itse asiassa käytetä signaalien lähettämiseen, vaan kontaktin maadoitukseksi. Ei ole väliä, mikä SCART -liittimen pää on liitetty mihin laitteeseen, koska nastat ovat samat ylös- ja alasliitännälle.
Kaikki signaalit eivät kulje molempiin suuntiin SCART -kaapelia pitkin. Komposiittivideo, ohjaussignaalit ja stereoääni voivat kulkea kaksisuuntaisesti, kun taas RGB-signaalit kulkevat vain tulon suuntaan. Useimmat PAL -standardia käyttävät televisiot on varustettu SCART -liitännällä, kuten kaikki muutkin audiovisuaaliset laitteet. Se on yksi tämän tyyppisten laitteiden yleisimmistä liittimistä ja sitä käytetään kaikkialla Euroopassa ja muissa maissa.
Vaikka kaikissa SCART -liittimissä on 21 nastaa, kaikkia nastoja ei käytetä koko ajan. Liitännästä riippuen käytössä on erilaisia tappeja. Jokaisella 20 nastan tapilla, maata lukuun ottamatta, on tietty signaali. Myös lähetettävä signaali vaikuttaa siihen, mitä tappia käytetään, ja myös tapin rooliin. Tämä tarkoittaa, että televisiossa näkyvässä äänessä ja kuvassa on huomattava ero lähetettävän signaalin mukaan.