WirelessMAN® on IEEE:n (Institut of Electrical and Electronics Engineers) luoma langaton verkkostandardiperhe. Standardit, jotka tunnetaan virallisesti nimellä IEEE 802.16, täydentävät muita langattomia teknologioita, kuten Wi-Fi®. 802.16-standardiryhmä on tarkoitettu käytettäväksi suurissa, kaupungin kokoisissa langattomissa verkoissa, jotka voivat tarjota laajakaistaisen Internet-yhteyden ja kilpailla langallisia teknologioita, kuten Digital Subscriber Line (DSL) ja kaapelimodeemeja vastaan. WirelessMAN®-standardit muodostavat perustan WiMAXille® ja useille muille langattomille laajakaistatekniikoille.
Organisaatio, joka loi 802.16-standardin, IEEE, oli myös vastuussa suosittujen Bluetooth®- ja Wi-Fi®-langattomien standardien ratifioinnista. Jokainen näistä standardeista mahdollistaa langattomien verkkojen rakentamisen eri mittakaavassa. Esimerkiksi Bluetooth® mahdollistaa erittäin lyhyen kantaman henkilökohtaiset verkot (PAN). Wi-Fi® suosi koko talon langatonta lähiverkkoa (LAN), ja WirelessMAN® on suunniteltu suurempiin Metropolitan Area Networks (MAN) -verkkoihin, jotka on tarkoitettu kattamaan kokonaisia kaupunkeja tai maantieteellisiä alueita. Monissa tapauksissa nämä erityyppiset verkot voivat täydentää toisiaan. Esimerkiksi Wi-Fi®-verkkoa käyttävä LAN voidaan yhdistää Internetiin MAN:n kautta käyttämällä 802.16:ta.
WirelessMAN®-tekniikalla rakennetut langattomat verkot käyttävät niin sanottua pisteestä monipisteeseen -asetusta. Tämä tarkoittaa, että yksi tukiasema tarjoaa langattoman peiton useille tilaaja-asemille eri paikoissa. Tämän tyyppisen verkon enimmäisetäisyys on noin 30 mailia (48 km); yhdellä tukiasemalla voidaan tukea yli tuhatta tilaajaa. Jokainen tilaaja-asema voi palvella rakennusta tai kotia, ja sitä voidaan käyttää langallisten Internet-yhteyksien, kuten DSL:n ja kaapelin, sijasta.
802.16:n eri osajoukot tarjoavat langattoman laajakaistatoiminnon eri radiotaajuuksilla. Korkeampia taajuuksia, erityisesti 10-66 gigahertsiä (GHz) käyttävät järjestelmät vaativat selkeän näköyhteyden tukiaseman ja tilaaja-asemien välillä. Alkuperäisen 802.16-standardin 802.16a muutos lisäsi tuen alemmille taajuuksille ja mahdollisti teknologian käytön tilanteissa, joissa näköyhteys ei ollut käytettävissä.
Muita 802.16:n alajoukkoja on luotu lisäämään uusia toimintoja tai ratkaisemaan tekniikan käyttöön liittyviä ongelmia. Vuonna 2005 julkaistu 802.16e tarjosi tukea matkaviestintilaajaasemille, mikä mahdollisti lopulta tekniikan käytön matkapuhelimessa, kannettavassa tietokoneessa tai muussa kannettavassa laitteessa. Toinen osaryhmä pyrkii käsittelemään monien eri tekniikoiden, mukaan lukien samoilla radiotaajuuksilla toimivien WirelessMAN®:ien, ongelmia. IEEE jatkaa muiden 802.16:een liittyvien kysymysten tutkimista; on todennäköistä, että näihin standardeihin tehdään lisätarkistuksia tulevaisuudessa.
Yhdysvalloissa ja joissakin muissa maissa 802.16-standardeja on käytetty langattoman WiMAX®-laajakaistapalvelun perustana. Amerikkalaiset matkapuhelinpalveluntarjoajat alkoivat rakentaa 802.16e-standardiin perustuvia verkkoja 2000-luvun lopulla ja leimaavat sen “4G”-teknologiaksi. Eurooppalainen televiestintäteollisuus on tuottanut 802.16-pohjaista teknologiaa nimeltä HiperMAN, kun taas eteläkorealaiset yritykset mainostivat vastaavaa WiBro-nimistä tekniikkaa, joka epävirallisesti tarkoittaa Wireless Broadband -yhteyttä.