Baseballin ja softballin sisäkärpässääntö estää pelaajan tarkoituksellisesti pudottamasta tai ottamatta kiinni pop -lentää tietyissä tilanteissa saadakseen kaksi tai kolme erää yhden sijasta. Tätä sääntöä sovelletaan vain silloin, kun ulos ei tule enempää kuin yksi, ja vain ensimmäisellä ja toisella tai kaikilla kolmella tasolla. Kun taikina osuu pop-kärpäseen reilulla alueella kentällä jossakin näistä tilanteista, kotilevyn tuomari määrää heti sen sisäkärpäseksi, taikina on poissa ja juoksijat voivat palata tukikohtaansa tai yrittää päästä seuraava. Jos tätä sääntöä ei olisi olemassa, kenttäpelaaja voisi tarkoituksellisesti pudottaa pallon tai olla ottamatta sitä kiinni, ja saada helposti useamman kuin yhden ulos merkitsemällä tai pakottamalla juoksijat ennen kuin he voivat päästä seuraavaan tukikohtaan.
Miksi sääntö on olemassa
Baseballissa ja softballissa, kun lentopallo jää ilmaan, kaikkien juoksijoiden on palattava tukikohtaansa ennen kuin he yrittävät edetä. Jos lyöty pallo ei jää ilmaan, juoksijan on päästävä seuraavaan tukikohtaan ennen kuin hänet merkitään ulos tai pakotetaan ulos, ellei edellisellä tukikohdalla ollut juoksijaa. Kun edellinen tukikohta ei ole varattu, juoksijan ei tarvitse edetä. Näiden tilanteiden vuoksi sisäkärpässääntö on tarpeen ja miksi sitä sovelletaan vain tietyissä olosuhteissa.
Ilman sääntöä juoksijat eivät tienneet, palaako takaisin tukikohtaan vai juokseeko seuraavaan tukikohtaan, ennen kuin he näkevät, onko pallo kiinni. Siihen mennessä heillä ei todennäköisesti olisi tarpeeksi aikaa päästä tukikohtaan turvallisesti. Lisäksi kenttäpelaajat palkittaisiin pallon pudottamisesta tai juoksijoiden pettämisestä luulemaan, että se oli kiinni, koska he pystyivät helpommin kääntämään kaksinkertaisen tai jopa kolminkertaisen pelin. 1800 -luvun lopulla, baseballin alkuvuosina, kenttäpelaajat alkoivat tehdä tämän kääntääkseen pelit, joten sääntö luotiin.
Missä sääntöä sovelletaan
Nimestään huolimatta sisäkärpässääntöä sovelletaan joskus, kun pallo osuu kentän ohi, koska ei ole olemassa ennalta määrättyä aluetta, jossa pop -kärpäsestä on lyötävä, jotta kenttäkärpästä voidaan kutsua muualla kuin reilulla alueella. Jos kenttätuomarin tuomion mukaan hyökkääjä olisi voinut tavata pallon normaalilla alueella-myös kentän ulkopuolella-normaalilla vaivalla, hänet voidaan pitää sisäkärpänä. Joten esimerkiksi jos lyhytpysähdys voisi helposti saada pop -kärpäsen matalalla vasemmalla kentällä, tuomari voisi kutsua sitä sisäkärpäkseksi, vaikka kenttäpelaaja lopulta saisi pallon. Samoin, vaikka kenttäpelaaja juoksee sisään ja nappaa pop -kärpäsen kentällä, sitä voidaan silti pitää sisäkärpänä.
Poikkeukset sääntöön
Kaikki kentälle ilmaan osuneet pallot eivät kuulu sisäkärpäsen säännön alaisuuteen, vaikka muut kriteerit täyttyisivät. Ilmassa ponnahtava pätkä – lähinnä silloin, kun taikina pitää mailaa ulkona sen sijaan, että heiluttaisi palloa – ei ole sisäkärpäs. Linja -asemat eivät myöskään kuulu tämän säännön soveltamisalaan. Lisäksi sääntöä ei sovelleta, kun pallo osuu virheelliselle alueelle, paitsi jos pallo osuu maahan ja pomppii tai rullaa reilulle alueelle ennen ensimmäisen tai kolmannen jalan ohittamista. Jos lentopallo osuu maahan reilulla alueella ja pomppii tai heittää virheen ennen kuin se ohittaa alustan, se on vain virheellinen pallo, eikä taikina ole ulkona.
Tilanteet, jotka eivät sovellu
Kenttälentosääntöä ei tarvita, kun on kaksi ulos, koska kenttäpelaajalla ei ole mitään kannustinta olla ottamatta palloa – se olisi kolmas erä, joka lopettaa pelivuoron. Sääntö ei päde myöskään silloin, kun tukikohdassa on vain yksi juoksija, koska taikinan pitäisi pystyä juoksemaan ensimmäiselle tukikohdalle ennen kuin kenttäpelaajat voisivat suorittaa kaksinkertaisen pelin sen jälkeen, kun he eivät ole saaneet pop -perhoa. Sitä ei myöskään sovelleta, kun ensimmäisellä ja kolmannella on juoksijoita, koska toisella tukikohdalla ei ole juoksijaa, joten kolmannen juoksijan ei tarvitse pakottaa etenemään lyötyllä pallolla, joka ei jää ilmaan.