Polacca, joka tunnetaan myös nimellä polacre, oli eräänlainen purjelaiva, yleisin Välimerellä 17-, 18- ja 19 -luvun alussa. Useimmilla polaccoilla oli kolme mastoa, joissa oli erilaisia purjeita. Kauppiaat käyttivät tämän tyyppisiä veneitä lastin kuljettamiseen, mutta polaccoja käytettiin myös taistelualuksina sekä Euroopan laivastossa että Pohjois -Afrikan korsaareissa. Nimi “polacca” tulee todennäköisesti italialaisesta sanasta, joka tarkoittaa “puolalaista”, vaikka alukset eivät näytä olevan peräisin Puolasta.
Yleisin polaccan purjejärjestely sisälsi sekä lateen- että nelikulmaiset purjeet. Näillä kahdella purjelajilla oli erilaiset purjehdusominaisuudet, ja ne voidaan yhdistää useilla eri tavoilla. Neliönmuotoiset purjeet asetettiin välikappaleille, jotka kulkivat aluksen poikki vaakasuoraan kohtisuoraan kölin linjaan nähden. Heidän nimensä tulee tästä asennosta mastossa, ei niiden muodosta, joka oli kapeampi yläosassa kuin alhaalla.
Lateenpurjeet olivat suuria kolmion muotoisia purjeita, jotka oli asetettu pitkälle pihalle ja jotka kulkivat eteen ja taakse kölin linjaa pitkin. Tämä piha oli tyypillisesti korkealla mastossa kulmassa. Lateen-takila-alukset olivat erittäin ohjattavia, mutta eivät niin nopeita kuin tuuli edessä kulkevat nelikulmaiset alukset.
Tyypillinen polacca kantoi lateenpurjeen etumastollaan. Lateen pihan suuren koon seurauksena esimasto kallistuu eteenpäin lisätilan saamiseksi. Päämasto oli yleensä nelikulmainen, kun taas mizzen-masto kantoi toista etu- ja peräpurjea, usein lateenia tai vastaavaa kolmiomaista purjea, jota kutsutaan gaff-purjeeksi. Tämä purjeiden yhdistelmä loi tasapainon nopeuden ja ohjattavuuden välillä.
Vaikka tämäntyyppinen purjehdussuunnitelma oli yleisin polaccalle, oli olemassa monia muunnelmia. Eräässä muunnelmassa, niin kutsutussa polacre-xebecissä, oli neliönmuotoinen esilauta, kahdessa takamastoissa lateen-lautat ja kaksi purjea esirungon ja keulaputken välissä. Näitä purjeita kutsuttiin purjepurjeiksi, pääpurjeiksi tai puomiksi.
Lastin kuljettamisen lisäksi polaccat voivat toimia myös taistelualuksina. Tämäntyyppisiin käsityötaitoihin kuuluivat Jan Janszoon van Haarlemin, alias Murat Reisin, 17-luvun hollantilaisen yksityishenkilön, josta tuli korsaarijohtaja. Murat Reis otti Salén sataman operatiiviseksi tukikohtakseen ja teki ratsioita Atlantilla jopa iskiessään Irlantiin asti. Murat Reisin aluksiin kuului polaccoja, joihin oli asennettu jopa 24 asetta.