Päätyjyrsimet ovat koneistustyökaluja, jotka ovat ulkonäöltään samanlaisia kuin poranterät, ja suorittavat erilaisia metallien leikkaus- ja työstömenetelmiä. Kuulapäämylly on eräänlainen jyrsin, joka soveltuu erityisesti kolmiulotteisten muotoiltujen muotojen, kuten muottien ja muottien, työstöön. Siinä on pyöristetty kärki, joka on suunniteltu parantamaan leikattavan materiaalin pintakäsittelyä.
Kuulamylly soveltuu hyvin monenlaisten materiaalien jyrsintään muovista teräksiseoksiin ja titaaniin. Leikkuuterän sitkeys ja kestävyys ovat näissä myllyissä erittäin korkeat pyöristetyn reunan ansiosta. Tämä tosiasia on itse asiassa vain pyöristetyn leikkuureunan sivutuote. Alunperin se pyöristettiin erikoistarkoitukseen, nimittäin puolipyöreän poikkileikkauksen urien jyrsintään. Tämäntyyppinen ura on tärkeä osa monissa koneissa käytettäviä metallilaakereita.
Toinen hyöty kuulapäämyllystä on se, että se pystyy käsittelemään erittäin suuria syöttönopeuksia, mikä tarkoittaa, että se voi jauhaa materiaalin hyvin nopeasti. Tämä antaa sille suuren tuottavuuden käytettäväksi nykypäivän jyrsinkoneissa. Leikkuukärjen sileä geometria tarkoittaa myös pienempiä leikkuuvoimia, mikä lisää leikkurin lujuutta paineen alaisena. Koska kuulamylly on epätodennäköisempi rikkoutumaan normaalivoimien vaikutuksesta, se on myös erittäin kustannustehokas sovelluksiin, joihin se sopii.
Kuulamyllyt valmistetaan lähes aina volframikarbidista, joka on erittäin lujaa metalliseosta, joka sisältää volframia ja hiiltä. Volframikarbidijauhe puristetaan tankoiksi, jotka sitten jauhetaan ja teroitetaan eri vaatimusten mukaisesti. Tyypillinen kuulapäämylly valmistetaan usein suojapinnoitteella. Nämä pinnoitteet sisältävät yleensä titaania sekoitettuna muihin elementteihin, kuten hiileen ja alumiiniin.
Pinnoitteet levitetään kulumisen ja kitkan vähentämiseksi ja voivat myös estää leikkuupinnan vaurioitumisen. Esimerkiksi kullanvärinen pinnoite, jota kutsutaan titaaninitraatiksi, auttaa estämään pieniä paloja jauhetusta materiaalista hitsaamasta itse myllyyn korkeissa lämpötiloissa. Suojapinnoitteita on käytetty 1990 -luvun alusta lähtien, ja sen jälkeen on saavutettu monia edistysaskeleita. 2000-luvun puolivälissä amorfisia timanttipinnoitteita alkoi näkyä joissakin huippuluokan tehtaissa. Jopa vaikeimmasta pinnoitteesta huolimatta kuulapäämylly kuluu lopulta ja se on vaihdettava.