Nastaliitin on termi, jota käytetään kuvaamaan useita hyvin erilaisia kytkentälaitteita aina korkealaatuisia audiovisuaalisia signaaleja varten suunnitelluista liitoksista vintage-rautatiekuljetuskytkimiin. Äänijärjestelmien tapauksessa nastaliittimen ymmärretään yleensä olevan yhden tai useamman nastan liitin audiovisuaalisille järjestelmille, jotka koostuvat kierteisistä uros- ja naarasosista. Rakennusteollisuudessa laajeneva tappikytkin on laite, jota käytetään päätyliitosten tekemiseen rakennustelineiden letkukokoonpanoihin. Linkki ja tapiliitin oli laite, jota käytettiin rautateiden liikkuvan kaluston kytkemiseen 1800-luvun lopulla ja joka koostui soikeasta teräsrenkaasta, joka oli lukittu paikalleen urasuojuksen taakse kummallakin autolla raskailla nastoilla.
Termi “tapiliitin” on sellainen, jolla on useita käyttötarkoituksia eri teollisuudenaloilla. Nämä vaihtelevat rakentamisesta audiovisuaalisiin järjestelmiin ja vintage -rautatiejärjestelmiin. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa laajeneva tapiliitin on laite, jota käytetään telineputkien liittämiseen. Nämä liittimet koostuvat kahdesta pituudesta puolipyöreää poikkileikkauslevyä, jotka on liitetty keskikohtiin mutterilla ja pultilla. Kytkimen avoimet sivut liu’utetaan kahden telineputken päiden päälle ja kiristetään paikalleen kiristämällä pultti.
Audiovisuaalisissa järjestelmissä F-nastainen liitin on laite, jota käytetään koaksiaalikaapelien liittämiseen. Se koostuu selkänojaisesta naarasliittimestä, joka on kierretty sen ulkopintaa pitkin. Urosliittimet kahden koaksiaalikaapelin päissä, jotka on varustettu urosnapeilla ja sisäkierteillä, ruuvataan naarasliittimeen. Kun ne ulottuvat naarasliittimen pituutta pitemmälle, vastaavat nastat ovat tiukasti kiinni naarasliittimessä, mikä varmistaa hyvän, häiriöttömän liitoksen kaapeleiden välillä.
Muissa elektronisissa ja audiovisuaalisissa nastaliittimissä on useita uros- ja naarasliittimiä, ja ne voivat myös ruuvata yhteen tai yksinkertaisesti työntää toisiinsa. Asteikon toisessa päässä linkki ja tapiliitin olivat raskaita kytkimiä, joita käytettiin liittymään rautatievaunuihin 1800-luvun lopulla. Jokaisen auton päihin oli asennettu levy, johon kapea soikea aukko leikattiin. Autojen liittämiseksi suuri, vankka karkaistusta teräksestä valmistettu rengas työnnettiin kummankin auton kilven rakojen läpi. Tappi pudotettiin sitten vastaavien kilpien takana olevan rengasosan läpi ja lukittiin paikalleen poikkitangolla.