Sekä rahtikirja että konossementti ovat kansainvälisen kaupan helpottavia välineitä. Suurin ero rahtikirjan ja konossementin välillä on se, että vaikka konossementti välittää nimikkeen, rahtikirja on vain todiste siitä, että vastaanottaja on tehnyt sopimuksen lähettäjän kanssa tavaroiden kuljettamiseksi määritettyyn määräpaikkaan. Rahtikirja sisältää tavallisesti luettelon lähettäjän lastiin sisältämistä tavaroista, rahdin kunnosta ja vastaanottajan nimestä. Lähettäjä hyväksyy rahtikirjan vahvistettuaan, että siinä annetut tiedot ovat oikein.
Rahtikirja on eriytetty kuljetusvälineen mukaan. Esimerkiksi merikuljetuksia koskeva rahtikirja tunnetaan merikuljetuksena. Sama periaate koskee lento-, maantie- ja rautatiekuljetuksia. Rahtikirjan ja konossementin välisen eron havainnollistamiseksi on hyvä pohtia tilannetta, jossa konossementti ei saavuta aluksen kapteenia, joka on valtuutettu kuljettamaan rahtia tiettyyn määräpaikkaan. Rahtikirja toimii riittävänä todisteena siitä, että kapteeni on vastaanottanut tavarat ja että hän on tehnyt sopimuksen sen lähettämiseksi nimetylle vastaanottajalle.
Tällainen kapteeni hyväksyy merikuljetuksen konossementin sijasta tavaroiden lähettämistä varten. Tavarat luovutetaan vastaanottajalle, joka on tunnistettu merikuljetuksessa. Rahtikirjoissa on välttämättä oltava vastaanottajan nimi, joka vastaanottaa tavarat määräsatamaan. Tämä on toinen ero rahtikirjan ja konossementin välillä. Merikuljetuksen tarkoituksena on nopeuttaa tavaroiden purkamisprosessia, kun tavarat on kuljetettu lopulliseen määräpaikkaansa. Useimmiten virallinen konossementti ei saavuta kapteenia siten, että rahti voidaan purkaa ajoissa.
Toinen ero rahtikirjan ja konossementin välillä on se, että konossementti on neuvoteltavissa oleva väline, toisin kuin rahtikirja. Tämä tarkoittaa, että konossementin omistaja voi siirtää nimikkeen kenelle tahansa. Tämä ei ole sama rahtikirjan kanssa, joka on siirrettävä vain henkilölle, joka on mainittu asiakirjassa vastaanottajana. Tässä mielessä konossementtia voidaan käyttää lainaksi tai luottolimiitiksi rahoituslaitokselta vakuudeksi, koska omistusoikeus voidaan siirtää niille. Tämä ei ole sama rahtikirjan kanssa, ja pankit eivät hyväksy niitä vakuudeksi.