Irtotavara tarkoittaa mitä tahansa tuotetta, jota ei ole pakattu erikseen, vaan joka on ladattu yhteen, suureen säiliöön lähetystä varten. Useimmissa tapauksissa tämä on hyödyke, kuten vilja tai öljy, jossa tuote voi olla peräisin useammalta kuin yhdeltä valmistajalta, mutta se menee samalle asiakkaalle tai ainakin samalle välittäjälle. Irtotavara voidaan lähettää tällä tavalla, koska tuote on lähes yhtenäinen valmistajasta riippumatta, ja sitä myydään yleensä painon tai tilavuuden mukaan.
Useimmissa tapauksissa tarvitaan erityislaitteita irtolastin siirtämiseksi paikasta toiseen. Irtotavaraliikenteessä käytetään usein ilmatiiviitä säiliöitä, jotka auttavat tuotetta kosteudelta ja muilta mahdollisilta vaaroilta. Rahti voidaan kuljettaa näissä säiliöissä lentokoneella, kuorma -autolla, junalla, proomulla tai laivalla lopullisesta sijainnista riippuen ja riippumatta siitä, mikä menetelmä on asiakkaalle halvempi tai nopeampi. Kyseiselle henkilölle tai yritykselle voidaan antaa vaihtoehto toimitustavoiksi.
Jos kuljetetaan meritse, voidaan käyttää erityistä irtolastialusta. Tällä aluksella on suuria määriä säilytystilaa rungon sisällä olevilla onttoilla alueilla. Useimpia aluksia käytetään kuivatuotteiden tai nesteiden kuljettamiseen, ja hyvin harvat siirtyvät usein toimittamaan tuotteita toisille. Esimerkiksi öljysäiliöalus suorittaa tämän toiminnon tyypillisesti koko käyttöiän ajan. Perusteellinen puhdistus ja mahdollisesti muutokset lastitiloihin saattavat olla tarpeen, jos vaihdat.
Koska tämäntyyppistä rahtia ei ole pakattu, sen lastaamisesta tulee toinen ongelma, koska perinteiset menetelmät eivät usein toimi. Sen sijaan kuorma -auto tai alus siirretään tyypillisesti jonkin tyyppisen lastausvarren alle. Tämän jälkeen tuote siirretään rahtikonttiin tältä lastausvarrelta. Jos kyseessä on neste, venttiilin avaaminen voi viedä paljon enemmän. Joitakin tuotteita, kuten louhoksen kiviä, voidaan siirtää kyseistä lastausvartta pitkin jonkin tyyppisen kuljetinhihnan kautta.
Useimpien irtolastien arvon määrää yleensä hyödykemarkkinat, jotka ovat markkinat, joilla käydään kauppaa raaka -aineilla. Usein ne, jotka ovat kiinnostuneita ostamaan hyödykkeitä, eivät tee niin itse tuotteen puolesta, vaan spekuloivat sen arvon noususta. Jossain vaiheessa ennen sopimuksen erääntymistä näiden keinottelijoiden on myyttävä irtotavara tai hyväksyttävä toimitus. Useimmilla kauppiailla ei ole käytännön hyötyä itse tuotteelle, ja siksi heidän on myytävä, vaikka se olisi tappiollista.