Akustinen aalto on paineen värähtely, joka kulkee kiinteän aineen, nesteen tai kaasun läpi aaltomallina. Se siirtää äänen värähtelevillä elimillä korvassa, jotka tuottavat kuulon tunteen. Niitä kutsutaan myös ääniaalloiksi, ne määritellään kolmella ominaisuudella: aallonpituus, taajuus ja amplitudi.
Aallonpituus on etäisyys yhden aallonharjan yläreunasta seuraavaan. Taajuus on aaltojen lukumäärä, jotka kulkevat pisteen joka sekunti. Ääniaallot, joilla on korkeammat taajuudet, ovat korkeampia kuin matalammilla taajuuksilla. Amplitudi on aallon energian mitta ja vaikuttaa sen tilavuuteen. Mitä suurempi akustisen aallon amplitudi, sitä voimakkaampi ääni.
Nämä aallot antavat ihmisten ja muiden eläinten kuulla. Ihmisen korva havaitsee akustisen aallon värähtelyt ja tulkitsee ne ääniksi. Ulompi korva, näkyvä osa, on muotoiltu suppilona keräämään ääniaaltoja ja lähettämään ne korvakäytävään, missä ne osuvat korvakäytävään, joka on tiukasti venytetty ihokappale, joka värisee aallon kanssa. Korvarumpu käynnistää ketjureaktion ja lähettää värähtelyn kolmen pienen luun läpi välikorvassa, jotka vahvistavat ääntä. Näitä luita kutsutaan vasarana, alasiksi ja jalustimena.
Täältä värähtelyt muuttuvat sähköisiksi impulsseiksi, joita aivot voivat tulkita. Jalustinluu painaa nestettä täytettyä simpukkaa tai kuuloelintä ajoissa aaltoon. Simpukan sisässä oleva neste liikkuu jalustinluun paineen vuoksi ja puolestaan liikuttaa nesteen sisään haudattua hiussolujen vuorattua kalvoa.
Karvasolut liikkuvat akustisen aallon mallin mukaisesti lähettäen signaaleja hermosoluihin, jotka kuljettavat aallon tulkinnan aivoihin. Aivot tulkitsevat signaalit ääniksi ja sen seurauksena ihmiset kuulevat. Ihmisen aivot pitävät kuvioista, ja on mielenkiintoista huomata, että ne tulkitsevat tavalliset ääniaaltokuviot miellyttäviksi ja epäsäännöllisiksi aaltokuvioiksi pelkkänä meluna.