Hiukkanen, jonka massa on hyvin pieni, noin elektronin massa ja jossa ei ole sähkövarausta, neutriino on vaikeasti havaittava subatominen hiukkanen. Neutrino on niin ujo, että sen olemassaolon teorioinnin ja sen todellisen löydön välinen aika oli 25 vuotta. Kuuluisa kvanttifyysikko Wolfgang Pauli teorettoi neutriinon vuonna 1931. Frederick Reines ja Clyde Cowan löysivät sen vuonna 1956 neutrino -observatoriossa, joka sijaitsee ydinvoimalaitoksen vieressä Savannah -joella Etelä -Carolinassa.
Neutriinot kulkevat lähes valonnopeudella, ja monet kvadriljoonat niistä tunkeutuvat kehoosi joka sekunti. Mutta koska neutriinoilla on niin pieni massa ja ne ovat vuorovaikutuksessa vain vähän atomien kanssa, ne voivat tunkeutua tiheästi pakatun aineen useiden valovuosien ajan ennen vuorovaikutusta atomin kanssa. Tästä syystä niitä on erittäin vaikea havaita.
Neutriinot syntyvät fysiikassa beetahajoamisella tunnetun tapahtuman aikana. Näytti toivottomalta havaita neutriinoja ennen ydinteknologian tuloa. Atomipommit ja ydinreaktorit osoittautuivat rikkaiksi neutrinoaktiivisuuden lähteiksi verrattuna tyypilliseen paikkaan maapallolla. Ensimmäiset neutrinoilmaisimet olivat vedellä ja kadmiumkloridilla täytettyjä säiliöitä. Ensimmäinen havaittu neutrino ei itse asiassa ollut tavanomainen neutrino, vaan anti-neutrino.
Kun anti-neutrino törmäsi protoniin neutrinoilmaisimessa, vuorovaikutus tuotti neutronin ja positronin tai anti-elektronin. Tuloksena oleva anti-elektroni tuhoutuisi nopeasti yhden ytimen ympäri kiertävän elektronin kanssa, mikä johtaisi kahden fotonin suihkeeseen. Sitten hajoava neutroni, joka vapautuu atomin hajoamisesta, lopulta (~ 15 ms) ottaisi toinen, ehjä atomi, vapauttaen enemmän fotoneja (valoa). Tätä erillistä 2-vaiheista fotonien vapautumismallia voidaan suurentaa valovahvistimilla, mikä laukaisee rekisterin ja tarjoaa positiivista näyttöä neutriinovaikutuksesta.
Nykyaikaisilla menetelmillä jopa yksi neutrino päivässä havaitaan observatorioissamme. Neutrino on erinomainen esimerkki perushiukkasesta, joka tulee ymmärrettävämmäksi tieteellisten välineidemme laadun parantuessa. Jatkuva todisteiden kerääminen neutrinoista ja sen ominaisuuksista edistää varmasti arvokkaasti nykyaikaisen teoreettisen fysiikan kehitystä, mikä puolestaan tuottaa hyödyllisiä teknisiä ja teoreettisia löytöjä ihmiskunnan sivilisaatiolle.